Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Talon poika vai talonpoika?

Se, kirjoitetaanko genetiivimuotoinen sana määritteeksi (talon poika) vai yhdyssanan alkuosaksi (talonpoika), on alituinen oikeinkirjoituksen ongelma. Lohdutuksen sana: Ero ei ole aina selvä, eivätkä ohjeet ratkaise ongelmaa lopullisesti.

Suomen kielen yhteen ja erilleen kirjoittaminen määräytyy pitkälti oikeinkirjoituksen konventioiden eli sovinnaisten tapojen perusteella. Tällainen käytänne on esimerkiksi se, että seuraavanlaiset nominatiivimuotoisista substantiiveista tehdyt ilmaukset ovat aina yhdyssanoja riippumatta ilmauksen pituudesta: kirja+hylly = kirjahylly, peli+paikka+vero = pelipaikkavero. Genetiivialkuisiin tapauksiin (talon poika ~ talonpoika) ei ole antaa samanlaista peukalosääntöä, sillä kirjoitustavat ilmentävät eri merkityksiä. Määräisyys ja tilannesidonnaisuus sekä toisaalta geneerisyys eli yleispätevyys ja termimäisyys vaikuttavat kirjoitusasuun.

Sanaliittoja

Määräisyys on aikaan ja paikkaan liittyvää tunnistettavuutta. Määräinen substantiivi on sellainen, jonka tarkoite on sillä tavalla puheyhteydessään ainoa, että puhuja otaksuu kuulijan tietävän, mistä tarkoitteesta on kyse. Ilmaus kirjoitetaan sanaliitoksi tyypillisesti juuri silloin, jos ilmaus tarkoittaa tiettyä oliota: talon poika on tietyn talon poika ja lehmän maito tiedossa olevan lehmän maitoa. Sanaliiton merkitys on sidoksissa tiettyyn tilanteeseen, eikä se kuvaa yleisesti oliojoukkoa. Tilanteinen merkitys tarkoittaa monesti myös väljempää merkitystä sikäli, että ilmaus sopii useampaan käyttöön. Äidinrakkaus ’äidin rakkaus lapseensa t. lapsiinsa’ on rakkaudenlaji, mutta sen sijaan äidin rakkaus on jonkun äidin rakkautta, jonka sisältö täsmentyy käyttöyhteyden mukaan ja joka voi sisältää monia muitakin merkityksen puolia.

Yhdyssanoja

Yhdyssana on yleensä termi eli jonkin käsitteen vakiintunut nimitys. Ammattinimikkeet ovat tavallinen termiryhmä: autonkuljettaja, kirjastonhoitaja, lääninrovasti, läänintaiteilija. Vakiintunut ilmauksen merkitys on (tai paremminkin voi olla) yleispätevä, eikä se viittaa tiettyyn aikaan tai paikkaan. Esimerkiksi sopii vakiintunut yhdyssana luonnonsuojelija. Kun sanotaan Luonnonsuojelija vastustaa soiden kuivaamista tai Luonnonsuojelijat kokoontuivat viikonloppuna Turkuun, tahdotaan puhua yleispätevästi yhdestä yksilöstä tai vastaavasti joukosta. Genetiivialkuisessa vakiintuneessa yhdyssanassa on olennaista ”universaalisuus” eli se, ettei ilmaus viittaa tiettyyn aikaan, paikkaan tai yksilöön. Yhdyssanan merkitys on melko tarkkarajainen, ja se tunnistetaan myös irrallaan tekstiyhteydestään. Se, että yhdyssanan merkitys on termimäinen, ei tietenkään sulje pois määräviittausta. Vakiintunut yhdyssana voi toki viitata tiettyihin yksilöihin: Poimin kedolta nämä kissankellot. Tällöinkin erilleen kirjoittaminen tekee merkityseron, Poimin kedolta nämä kissan kellot.


MATTI RÄSÄNEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.1.2004.