Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Pohjoismaat panostavat virkakielenhuoltoon

Pohjoismaiden virkakielenhuoltajat kokoontuivat 15.–17.11.2006 neljänteen kongressiinsa Tanskan Gillelejeen. Edelliset tapaamiset olivat Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Kaksi vuotta sitten näytti siltä, että tanskalaiset ja norjalaiset olivat vihdoin innostuneet suomalaisten ja ruotsalaisten tapaan toimimaan ymmärrettävän hallintokielen puolesta. Tästä saatiin nyt Gillelejessä paljon mielenkiintoista näyttöä.

Norjassa ja Tanskassa valtio on halunnut lisätä virkakielenhuoltoa. Norjan kielineuvostoon on palkattu kolme erityistä virkakielenhuoltajaa, ja virkojen määrää on tarkoitus vielä lisätä. Valtion viranomaiset voivat pyytää esimerkiksi arvioimaan verkkosivujaan tai muita tekstejään ja tekemään ehdotuksia niiden kehittämiseksi. Tanskassa lautakunta tekee parhaillaan yhteistyötä kansankäräjien oikeusasiamiehen kanssa viraston tekstien selkeyttämiseksi.

Ruotsissa valtion harjoittamaa virkakielenhuoltoa on organisoitu uudelleen. Ruotsin kielilautakunta oli aiemmin yksityinen yhdistys, joka tosin sai valtiolta tukea. Nyt siitä on tehty valtion viranomainen, Ruotsin kielineuvosto, ja virkakielenhuollon vetovastuu on siirretty oikeusministeriöstä sinne.

Ennen muutosta tehtiin virastoille ja kunnille kysely siitä, millaista apua virkakielenhuollossa uudelta viranomaiselta toivotaan. Useimmat vastaajat kaipaavat ohjeita ja vinkkejä joko verkkosivuille tai opaskirjana. Lisäksi halutaan apua kielenhuollon vaikutusten arvioimisessa, esimerkiksi mittareiden kehittelyä. Moni vastaaja on ilmeisesti innostunut kielenhuollon viranomaisstatuksesta, sillä kielineuvoston toivotaan myös valvovan, että virastot ja kunnat todella kirjoittavat ymmärrettäviä tekstejä

Muutos tarvitsee tukea

Gillelejessä keskusteltiin myös siitä, mikä rooli on valtiollisten kielenhuoltoelinten virkakielenhuoltajilla. Vaikka virkoja olisi montakin, ei voida ajatella, että niiden voimin huollettaisiin kaikkien valtion ja kunnan elinten kielenkäyttöä ja varmistettaisiin sen ymmärrettävyys. Virkakielenhuoltajille luontuu hyvin esimerkiksi asian puolesta puhuminen, ohjeiden ja oppaiden laatiminen ja menetelmien kehittäminen. He voivat myös auttaa viranomaisia rakentamaan oman kielenhuoltojärjestelmänsä ja pitää kursseja ja luentoja, joilla uusi tieto viranomaiskielen kehittämisestä leviää.

Varsinainen työ on kuitenkin viranomaisten itsensä tehtävä. Kielenhuoltajat voivat puolestaan tunnistaa ongelmakohtia ja tehdä ehdotuksia, joiden perusteella yhdessä löydetään hyviä ratkaisuja. Kurssien ja luentojen jälkeen on tärkeää seurata, että uudet tavat otetaan myös käyttöön. Muuten palataan helposti vanhoihin käytäntöihin tai vain asiasta kiinnostuneet soveltavat oppeja kirjoittamiinsa teksteihin. Tämän välttämiseksi monet viranomaiset haluavat varmistaa muutokset esimerkiksi uudistamalla yhdessä kielenhuoltajien kanssa viraston mallitekstejä.

Gillelejessä esitettiin muitakin esimerkkejä siitä, kuinka yritetään saada muutokset toteutumaan koko organisaation kirjoittamisessa. Esimerkiksi Norjan Hordalandin lääninhallituksessa on kielenhuoltoryhmä, jossa maaherran lisäksi ovat mukana mm. juristi, tiedottaja ja it-asiantuntija. Ryhmä asettaa virkakielelle tavoitteet sekä laatii ohjeita ja malleja, jotka johtoryhmä hyväksyy.

On tärkeää, että tällaisessa ryhmässä on mukana kaikki avainasiantuntemus, jotta parannukset eivät kaadu esimerkiksi juridisiin tai tietojärjestelmän ongelmiin. Ruotsissa on kauan tähdennetty, että viranomaisen kielen uudistamisella on oltava johdon tuki. Siellä uuden kielineuvoston tueksi perustetaan virkakielen neuvottelukunta, johon on tarkoitus nimittää mahdollisimman asiantuntevia ja arvovaltaisia jäseniä.

Verkkoviestintä tulee, säädöskieli pysyy

Uudet viestintätekniikat olivat kongressissa myös selvästi enemmän esillä kuin kaksi vuotta sitten. Moni puhuja pohti verkkotiedottamista ja sen asettamia vaatimuksia. Vuorovaikutuksen arvellaan tulevan entistä tärkeämmäksi osaksi verkkoviestintää. Tämä on kielenhuollon näkökulmasta vielä uusi alue, mutta viranomaisten toiminnassa interaktiiviset tavat ovat jo selvästi tulollaan. Mitä vaatii viranomaisen kielenkäytöltä esimerkiksi se, että kansalaisia kuullaan blogien kautta? Myös kielenhuollon vaikutusten arviointi kiinnostaa nyt enemmän kuin ennen. Kotuksessakin on meneillään hanke, jossa selvitetään kielenhuoltokoulutuksen vaikuttavuutta. Näiden teemojen arveltiin hallitsevan keskustelua seuraavassa kongressissa.

Keinoista ja kanavista riippumatta tavoitteena pysyy, että viranomainen viestii kansalaisille niin, että he ymmärtävät eivätkä tunne itseään vähätellyiksi. Suomessa tätä vaatii hallintolaki, mutta viranomaisten viestintää vaikeuttavat usein juuri lakitekstit. Tämä mainittiinkin monessa kongressin puheenvuorossa. Jos lakiteksti olisi ymmärrettävämpää, olisi esimerkiksi selkeiden päätösten kirjoittaminen ongelmattomampaa. Säädöskielen huolto on sekin tärkeä teema, jota tulevissa kongresseissa pitäisi käsitellä.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 29.11.2006 (nro 138, s. 16).