Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kolme kuoli mellakoissa

Subjektin ja predikaatin kongruenssiksi eli mukautumiseksi sanotaan kielenilmiötä, jossa verbin luku määräytyy subjektin luvun mukaan. Yksiköllinen subjekti vaatii verbin yksikköön, monikollinen monikkoon: Poika laulaa ~ pojat laulavat. Suomen lauseopin vanha sääntö kuitenkin sanoo, että jos subjektina on pelkkä lukusana tai laajempi lukusanalauseke, predikaatti on yksikössä: Kolme kuoli ~ Kolme ihmistä kuoli viikonlopun mellakoissa. Yksikkömuotoinen kolme määrää verbin muodon, vaikka viitataan monikolliseen paljouteen (kolme (ihmistä)). Predikaatti (kuoli) siis noudattaa subjektisanan kieliopillista lukua eikä sen merkitystä tai ajatussisältöä.

Verbi ei kuitenkaan ole ehdottomasti aina yksikössä, sillä merkitys vaikuttaa toisinaan predikaatin lukuun. Tätä ilmiötä on kutsuttu ajatuskongruenssiksi. Lukusanasubjektin ajatuskongruenssia säätelee ennen kaikkea lukusanalausekkeen (esim. kolme miestä, kymmenen opiskelijaa) määräisyys eli definiittisyys. Määräinen on sellainen subjekti, joka on tavalla tai toisella ennestään tuttu eli se tunnistetaan tietyssä ajassa ja paikassa. Epämääräinen eli indefiniittinen subjekti on tuntematon. Mukautumiseen vaikuttaa lisäksi se, viitataanko tarkkarajaiseen joukkoon kaikenkattavasti eli totaalisesti.

Mitä tutumpi ja tarkkarajaisempi joukko on, sitä selvemmin verbi on monikossa. Luvun määräytymisestä ei voi kirjoittaa aukotonta ohjeistoa, mutta seuraavaksi joitakin keskeisiä havaintoja subjektin ja predikaatin mukautumisesta.

Verbi yksikössä

Epämääräisiä, yksikköä vaativia tapauksia ovat esimerkiksi ilmaukset Kolme nuorta kuoli onnettomuudessa ja Kaksi miestä kävelee kadulla. Näissä lukusanaan yhdistyy jälkimääritteenä substantiivi, joka ilmaisee taustajoukon (nuoret, miehet), josta kyseinen lukumäärä erotetaan. Tarkoitejoukko (kolme nuorta, kaksi miestä) esitellään uutena tietona niin, ettei kuulijalle ole ainakaan ensi alkuun selvää, keistä ihmisyksilöistä puhutaan.

Verbi monikossa

Määräisyys eli se, että viitataan puheina olleisiin tai muuten tunnettuihin ihmisiin ja asioihin, voi syntyä monella tavalla. Määräisyyden osoittamiseksi on myös tiettyjä lauseopillisia keinoja. Tietyt adjektiivit ja adjektiivirakenteet jms. täsmentävät lukusanailmausta niin, että sitä ei voi tulkita epämääräisesti: Seuraavat kolme miestä saavat todistuksen, Edellä mainitut kaksi syytä vaikuttivat lopputulokseen. Rajaavana ja täsmentävänä ilmauksena voi olla myös pronominitarkenne (Nuo viisi varista istuvat siellä yhä), totaalisuutta ilmentävä sana (Kaikki kymmenen miestä tulivat työhän) tai vaikkapa relatiivilause (Kaksi ihmistä, jotka ovat ystäviä, eivät voi riidellä keskenään). Substantiivin eteen sijoittuva genetiivimäärite ja verbin monikko vaikuttavat merkitykseen siten, että viitataan kaikkiin mahdollisiin joukon yksilöihin: Naapurin neljä poikaa ovat ylioppilaita (’naapurissa on kaikkiaan neljä poikaa’). Seuraava ilmaus tulkitaan niin, että supervaltoja on tasan kaksi: Kaksi supervaltaa eivät ole päässeet sopuun aseidenriisunnasta. Jos taas sanotaan Kaksi ammattijärjestöä riitelee palkankorotuksista, ymmärretään ammattijärjestöjä olevan enemmän kuin kaksi.

Vaihtelua

Ilmauksen lauseopillinen muoto ei välttämättä vaikuta subjektin ja predikaatin mukautumiseen. Ilmauksen Viisi kania makaa häkissä verbi voi olla periaatteessa monikossa Viisi kania makaavat häkissä, mutta tällöin tarkoitetaan jo puheena olleita, tiettyjä kaneja (’nämä jo mainitut kanit makaavat häkissä’). Seuraavien lauseiden verbien yksikkö ja monikko voi myös vaihdella tällä perusteella: 35 tytäryhtiötä huoltaa ~ huoltavat kiinteistöjä, Kahdeksan reipasta naista starttasi ~ starttasivat stadionilta.

Loppusanat

Subjektin ja verbin mukautumista säätelee hienovireinen retorinen skaala, minkä vuoksi mukautuminen koettelee ennen kaikkea nyanssien tajua. Selvissä epämääräisissä tapauksissa oleva monikko on "kielivirhe", ja se vihloo monen kielenkäyttäjän korvaa. Toisaalta jokin muoto – usein monikko – vain "tuntuu oikealta" tai vaikuttaa sointuvan tekstiyhteyteen. Useimmiten se lienee myös korrekti.


MATTI RÄSÄNEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.5.2004 (nro 61, s. 15–16).