Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kielensuojelua naapurissa

Ruotsin hallitus asetti syksyllä 2000 komitean tutkimaan ruotsin kielen asemaa ja pohtimaan sen vahvistamista niin Ruotsissa kuin kansainvälisesti. Komitea käsitteli aihetta monelta kannalta ja jätti maaliskuussa 2002 laajan mietinnön Mål i mun, joka sisältää ehdotuksia konkreettisiksi toimenpiteiksi. Mietintö on ollut lausuntokierroksella, ja kommentit ovat yleensä olleet positiivisia. (Mietinnön tiivistelmät ovat luettavissa myös suomeksi, saameksi, meänkielellä ja englanniksi.)

Myös Tanskassa laadittiin ehdotus Sprogpolitik hallituksen kielipolitiikaksi, ja se esitettiin 20.3.2003 valtiopäiville. Lähimaistamme vielä Virossa on valmistumassa viron kielen kehittämisohjelma, joka esitellään hallitukselle ja parlamentille 5.12. (Ohjelma on tuolloin luettavissa Viron opetus- ja tiedeministeriön verkkosivuilta.) Suomessakin on jo tehty toimintaohjelma Tänk om, ruotsin kieltä varten.

Kieli kaikkiin tarkoituksiin

Kaikissa näissä ohjelmissa halutaan turvata kielen asema yhteiskunnan ja kieliyhteisön peruspilarina ja sen käyttö eri alojen, kuten opetuksen, tieteen, talouselämän, tietotekniikan ja viihteen kielenä. Englanti on syrjäyttämässä ruotsin, tanskan ja viron monien tieteenalojen opetus- ja julkaisukielenä sekä maan yritysten sisäisenä kielenä sekä viestintäkielenä. Tietokoneen kanssa on usein seurusteltava englanniksi, ja nuoret musiikintekijät kirjoittavat kappaleisiinsa englanninkieliset sanat. Oman kielen pitäisi säilyä käytössä kaikilla yhteiskunnan aloilla ja siten kehittyä ja pysyä käyttökelpoisena. Kuten Tanskan ohjelmassa sanotaan: kielen pitää pysyä sellaisena, että sillä voi vastakin kirjoittaa tietosanakirjan. Lisäksi pyritään huolehtimaan siitä, että maahanmuuttajat saavat mahdollisuuden oppia hyvin maan pääkielen ja että vieraiden kielten opetus on riittävää.

Viranomaiset ja EU kieltä huoltamaan

Ohjelmissa kiinnitetään huomiota myös julkiseen kielenkäyttöön ja viranomaisten kieleen. Ruotsin ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että julkinen kielenkäyttö on korrektia ja toimivaa. Kunkin valtion viraston pitää ottaa vastuu omasta kielenhuoltotyöstään, ja hallituksen on raportoitava valtiopäiville sen tilanteesta. Tanskassa taas ehdotetaan lakiin määräystä siitä, että hallinnossa toimivat velvoitetaan käyttämään selvää ja ajanmukaista tanskaa. Viron ohjelmaan sisältyy ehdotus viranomaisten velvoittamisesta lakien ja hallinnollisten tekstien kielen tarkistamiseen.

Ruotsalaiset ja virolaiset käsittelevät myös Euroopan unionin vaikutusta. Ruotsin ohjelmassa suositellaan hallitukselle, että se asettaisi tavoitteet ruotsin kielen asemalle EU:ssa. Esimerkiksi unionin verkkosivujen aineiston pitäisi yleensä olla saatavilla myös ruotsiksi (kun nyt moniin asioihin voi tutustua vain englanniksi ja ranskaksi), ja poliittisten edustajien tulisi saada aina käyttöönsä tulkkaus. Toimenpiteitä ehdotetaan myös itse kielenkäytön kehittämiseksi. Ruotsin on pyrittävä vaikuttamaan siihen, että käännösten alkutekstien laatua parannetaan ja kääntäjien vapauksia lisätään. On myös huolehdittava siitä, että kääntäjillä on käytössään tarpeelliset käännösohjelmat ja termipankit, ja siksi myös kotimaan termityötä on kehitettävä. Virolaisetkin ehdottavat, että tekstien laatu ja termityön riittävyys on varmistettava. He ehdottavat myös EU-viron tutkimuksen ja kielenhuollon järjestämistä.

Tarvitseeko suomen kieli oman ohjelmansa?

Voimme helposti nähdä, että tilanteemme on monissa suhteissa samanlainen kuin naapurien ja ongelmat ovat samat. Niihin on toki kiinnitetty Suomessakin huomiota, mutta yksittäisinä oman alansa ilmiöinä. Esimerkiksi kansliapäällikkötyöryhmän huhtikuisessa muistiossa lainvalmistelun kehittämisestä asetetaan tavoitteeksi sääntelyn yksinkertaistaminen ja todetaan, että EU:ssa on paneuduttava enemmän lainvalmistelun parantamiseen säädösteknisesti ja sisällöllisesti. Kielen laatua ei siis nosteta esiin varsinaisena tavoitteena, mutta mainitaan, että valmistelijoille on hankittava koulutusta mm. hyvästä äidinkielestä. Kieliohjelma tekisi meidät tietoisiksi suomen kielen tilanteesta kokonaisuutena ja saisi ehkä pohtimaan konkreettisemmin, mitä voimme tehdä, jotta kielen asema kehittyisi toivomaamme tapaan. Jos valtiovalta ottaisi ohjelman omakseen, voisimme odottaa, että jotain siihen kirjatusta siirtyy myös teoiksi.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 26.11.2003.