Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Eurooppa laajenee – vai kutistuu?

Vapunpäivänä Euroopan unioni laajenee käsittämään entistä paljon suuremman osan maantieteellistä Eurooppaa. Kielenkäytössä taas Eurooppa on jo pitkään kutistunut: sanoja Eurooppa ja eurooppalainen käytetään teksteissä yhä useammin viittaamaan koko maanosan sijasta pelkästään Euroopan unioniin.

Euroopan unioni on tämän kielenkäytön alkulähde ja esikuva, jo nimeään myöten. Suurten yhteisöjen tasolla ei nimissä olla turhantarkkoja, eiväthän Afrikan unioniinkaan kuulu kaikki mantereen valtiot. Mutta myöskään monet EU:n toimielinten nimet eivät viittaa unioniin vaan vain Eurooppaan, kuten Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio. Samoin EU:n teksteissä EU ja Eurooppa ovat usein yhtä. EU:n perustuslakiluonnoksen kansilehdellä lukee Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, vaikka sopimuksen solmivat ovat vain EU:n nykyiset ja tulevat 25 jäsenvaltiota. Käytäntö ei rajoitu EU:n omiin teksteihin, vaan se on omaksuttu myös jäsenmaissa. Täällä Suomessa esimerkiksi EU-myönteisen kansalaisjärjestön nimi on Eurooppalainen Suomi, ja myös ulkoministeriömme valistaa kansalaisia EU-asioista Eurooppa-tiedotus-nimisissä yksiköissä.

Moninainen Eurooppa

Onko nimenannossa varauduttu koko Euroopan yhdentymiseen, vai kajahtavatko Eurooppa tai eurooppalainen vain mahtavammalta kuin pitempi Euroopan unioni? Miten lieneekin, tällaisen kielenkäytön yleistyessä on kuulijan tai lukijan aina tapaus tapaukselta tiedettävä, milloin eurooppalainen tai Eurooppa tarkoittaa EU:ta  ja milloin on kyseessä koko Eurooppa tai jokin muu kokonaisuus. Monia erehdyksiä on jo aiheuttanut Eurooppa-neuvosto, EU:n valtionpäiden ja hallitusten johtajien kokous. Se sekaantuu helposti Euroopan neuvostoon, joka ei lainkaan kuulu EU:n rakenteisiin ja johon taas kuuluu myös monia Euroopan ulkopuolella sijaitsevia maita, kuten Turkki ja Georgia.

EU:n lisäksi muutkin tahot käyttävät eurooppalaista tarkemmin selittämättä. Niinpä eurooppalaisessa rikoksentorjuntaverkostossa tehdään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden kesken, mutta eurooppalaiset yleissopimukset on solmittu Euroopan neuvoston piirissä. Eurooppalainen standardi (EN) taas on hyväksytty jossain eurooppalaisessa standardointijärjestössä, kuten Euroopan standardointikomiteassa CEN:ssä, jonka jäseniin kuuluvat mm. Islanti ja Sveitsi.

Eurooppalaisuutta etsimässä

Sanan merkityksen voi kyllä usein päätellä ympäröivästä tekstistä. Kun valtioneuvosto tiedottaa komission ehdotuksista yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi, on todennäköistä, että eurooppalaisen maatalouden kilpailukyvyn parantaminen rajoittuu EU-maihin. Aina ei asia ole yhtä selvä. Pääministeri mainitsi illallispuheessaan Venäjän pääministerille, että maidemme yhteinen kiinnostuksen kohde on yhteinen eurooppalainen talousalue, ja tuolloin kuulija saattoi joutua miettimään, tarkoittiko hän Venäjän ja Euroopan maiden yhteistä aluetta, Euroopan talousaluetta ETAa vai vain EU:n talousaluetta. Asiaa hämmensi vielä, että samassa lauseessa mainittiin toiseksi kiinnostuksen kohteeksi vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alue, joka nimenomaan viittaa EU:hun.

Vielä suurempi väärinkäsityksen vaara piilee nimityksissä, joita käytetään myös ilman selventävää tekstiyhteyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedottaa eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, joka otetaan käyttöön 1.6.2004. Korttia käytettäessä on kuitenkin muistettava, että se takaa välttämättömän sairaanhoidon vain EU:n jäsenmaissa.

Selkeyttä Eurooppaan

Voiko tällaiselle kielenkäytölle mitään? Monimerkityksisyydestä tuskin päästään, sillä EU ja muut eurooppalaiset yhteisöt varmasti pitävät Euroopan ja eurooppalaisuuden moninaisuutta yllä myös kielellisesti. Kirjoittajien kannattaa kuitenkin harkita, milloin on hyvä ilmaista täsmällisesti, että tekstissä on kyse nimenomaan Euroopan unionista. Silloin on selvintä puhua Euroopan unionin perustuslaista, rikoksentorjuntaverkostosta, turvallisuustrategiasta, puolustusyhteistyöstä, maataloudesta, kilpailukyvystä ja työmarkkinoista. Arkikäytössä asiaa auttaa selventämään myös lyhenne EU. Tuskinpa kukaan erehtyisi tarjoamaan EU-sairaanhoitokorttia vastikkeeksi hoidosta sveitsiläiselle terveyskeskukselle. Joihinkin sanoihin voi liittää eurooppa-alun. Kun se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja ilman yhdysmerkkiä kiinni pääsanaan, sekin viittaa EU:hun. Tämäkin keino käy nykyistä selvemmäksi, jos eurooppalait ja eurooppayhtiöt tulevat osaksi jokapäiväistä kielenkäyttöämme.


AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 7.4.2004 (nro 42, s. 29–30).

Katso muita virkakielipalstoja.