Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tykkääjät

Puhe- ja kirjakielen rajat hämärtyvät Internetin keskustelu- ja blogipalstoilla. Yksi sanoista, joka Facebook-sivujen ansiosta on muuttunut puhutusta arki-, lasten- ja nuortenkielestä astetta salonkikelpoisemmaksi, on verbi tykätä.

Tämä ruotsista suomeen lainattu sana on tuttu murteistakin eri puolilta Suomea, mutta se on aikoinaan luokiteltu kartettavaksi svetisismiksi ja on edelleenkin varustettu sanakirjoissa tyylilajimerkinnällä ”ark.” Opettajat ovat neuvoneet välttämään puhekielistä ”tykkäämistä” erityisesti ylioppilasaineissa. Silti tykkääminen on säilynyt pitämisen ja rakastamisen sekä uudempien slangisanojen diggaamisen ja fanittamisen rinnalla.

Toisaalta sana on päässyt värittämään tyylillään myös asiatekstejä. Kansanperinteen tutkijan Leea Virtasen  teoksen Tytöt, pojat ja tykkääminen (1972) nimi on jäänyt pysyväksi ilmaukseksi kieleen. (”Levy tulvii leikkisää tytöt-pojat-ja-tykkääminen-lyriikkaa.”)

Facebook (FB) on nostanut tykkäämisen vielä uudelle tasolle. Jostakin asiasta tai tuotteesta pitäminen, sen kannattaminen ja muille suosittaminen voidaan verkkosivulla osoittaa yhdellä klikkauksella. Näin tunnustaudutaan ”tykkääjäksi” eli kyseisen asian kannattajaksi. Tykkääjiä on niin suppilovahveropiirakalla kuin poliitikoillakin. Presidenttiehdokkuutta harkitseva voi mittauttaa kannatuksensa – tykkääjien määrän – Facebookin avulla.

Verkon uumenista tykkääjät ovat nousseet myös lehtien otsikoihin: ”Suomen poliisilla on Facebookissa 100 000 tykkääjää.” Yritykset ja organisaatiot ovat nekin liittyneet Facebookiin, jota pidetään hyvänä tiedotus- ja PR-kanavana: ”Facebookin suurin voima ovat ystäväverkostot, joita pitkin tieto kulkee. Jos yksi ihminen kommentoi yrityksen sivuilla olevaa viestiä, tai ’tykkää’ siitä, hänen sata tai kaksisataa kaveriaan näkevät sen – –.” (Helsingin Sanomat 9.1.2011)

Eräässä FB-markkinoinnin oppaassa sanotaan suoraan: ”Tyytyväinen tykkääjä on yrityksen paras mainostaja ja sanansaattaja.”

Tykkääjäksi ryhtymällä voi siis päätyä paitsi ottamaan kantaa hyvinä pitämiensä asioiden puolesta myös tahtomattaan mainostamaan ja markkinoimaan kaupallisia tuotteita. Tykkääminen ei aina olekaan niin lapsellisen viatonta kuin sana antaa ymmärtää.

RIITTA ERONEN

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 1/2011