Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Mukavuusalueella

Lehdessä oli juttu suomalaisvaikuttajien englannin kielen taidosta. Siinä todettiin, että läheskään kaikki heistä eivät vieraita kieliä puhuessaan ole omalla mukavuusalueellaan, kuten silloin, kun saavat ilmaista itseään äidinkielellään.

Sana mukavuusalue ja sen vastakohta epämukavuusalue tulevat vastaan etenkin työpsykologia-, työhyvinvointi-, johtamis- ja oppimisyhteyksissä, mutta niistä se siis on levinnyt jo muuallekin. Mukavuusalue on sanana ja käsitteenä monia ärsyttävä inhokki – erään verkkokeskustelijan mukaan ”Idolsista omaksuttu muotisana”.

Toiset yhdistävät sanan ihaillen Jari Sarasvuohon, jonka nimiin on pantu lause ”Kaikki kasvu alkaa vasta omalta mukavuusalueelta poistuttaessa”. Jotain saavuttaakseen ja kehittyäkseen pitää siis uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan, ottaa vastaan haasteita, olla valmis näkemään vaivaa. Teorian mukaan rajojen ylittämisestä syntyy iloa ja tyydytystä, jota mukavuudenhaluinen entiseen tyytyminen estää. Mukavuusalue myös kasvaa, jos sitä pyrkii laajentamaan.

Mukavuusalue ei kuitenkaan ole Sarasvuon keksintö. Se heijastaa kansainvälisiä oppeja ja on lainaa englannista, jonka ilmaus comfort zone on suoraan käännettynä mukavuusvyöhyke.

Tämän teorian mukaisia vyöhykkeitä on muitakin. Niitä on kuvattu ainakin vuonna 2005 ilmestyneessä johtamistaidon oppaassa Syty ja sytytä. Kuolleella vyöhykkeellä pysyvä ei halua mitään uutta, kun taas paniikkivyöhykkeellä toimivalla on liikaa haasteita ja töitä. Venymisvyöhyke tarkoittaa samaa kuin epämukavuusalue – sitä, jolle siis pitäisi uskaltautua, jos haluaa kehittyä. Siellä katsotaan myös luovuuden sijaitsevan, ja nämä opit ovatkin levinneet muun muassa taidekorkeakoulujen kehityssuunnitelmiin, joissa ”mukavuusalueelta pois siirtymistä ja sen tukemista tuetaan”.

Uudistumisen ja muutoksen sietämisen retoriikka on siirtynyt myös jokapäiväiseen sanavarastoon, kun maratonia harjoitteleva tunnustaa, että on tullut juostua vain oman mukavuusalueen rajoissa tai kun kehotetaan katsomaan leffoja myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

On kai vain ajan kysymys, milloin mukavuusalueen katsotaan olevan niin tavallinen ilmaus, että se pääsee sanakirjaan. Onhan se ainakin ymmärrettävämpi – ja sikäli lähempänä kielenkäytön mukavuusaluetta – kuin esimerkiksi sanakummajainen mukavuuslippulaiva.

RIITTA ERONEN

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 6/2009