Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Arpomista ja säätämistä

”Leffan jälkeen arvottiin, lähdetäänkö kotiin vai jatketaanko iltaa kaupungilla.” Tämäntapaisista lausahduksista on jo jonkin aikaa huomannut, että arpoa-verbin merkitys on ainakin puhekielessä laajentunut. Uudessa arpomisessa ei ole kyse arvalla ratkaisemisesta vaan esimerkiksi sen mietinnästä, mikä vaihtoehto useammasta valittaisiin.

Kielitoimiston sanakirjan uusinkaan versio ei tunne tätä nykykäyttöä, vaan arpoa on sen mukaan joko 1. ’ratkaista jotain [esim. kilpailun voittaja tai juoksijoiden ratajärjestys] sattumanvaraisella menetelmällä, arvalla’ tai 2. [mytologiassa:] ennustaa erityisillä taikavälineillä.

Vähemmän virallisessa, internetissä vapaasti muokattavassa Wikisanakirjassa arpomisen uuskäyttö on huomattu. Sen mukaan puhekielinen arpominen tarkoittaa epäröimistä. ”Mitähän se taas arpoo siellä, kun pitäisi jo lähteä.” Verkossa on myös käyttäjien ylläpitämä Urbaani Sanakirja, johon on koottu runsaasti slangisanoja. Sieltäkin löytyy arpoa, jonka selityksenä on ”päättämättömyystilanteissa”.

Aika lähellä arpomisen uusmerkitystä on säätää-verbin käyttö nykypuheessa. Sanalla ei enää viitata vain lakeihin tai teknisiin laitteisiin. Vesa Jarvan ja Timo Nurmen puhekielen sanakirjassa Oikeeta suomee (2006) säätäminen selitetään seuraavasti: ”sählätä, touhuta, järjestellä”. Käyttöesimerkkinä on muun muassa lause ”Tuu jo, mitä sä oikein säädät siellä?”.

Urbaani sanakirja tuntee myös säätämisen uuskäytön. ”Säätäminen = tarkemmin määrittelemätöntä puuhastelua, esimerkiksi ’Mitä sä oikein säädät sen Jaskan kanssa?’ ”. Toisaalta sanalle annetaan hakusanan säätää kohdalla toinen, rajallinen merkitys: ”säätää = välittää, hankkia esim. huumeita” (Urbaani Sanakirja, 16.4.2009).

Sanojen merkitysten laajentumat ovat usein aluksi olleet tilapäisiä kuvailmauksia, sellaisia kuin kartoittaa merkityksessä ’selvittää’. – Vastaavanlainen syntyhän on monilla vanhoilla, konkreettisista abstrakteihin merkityksiin siirtyneillä sanoilla, kuten puida ja pohtia.

Uusi sana tai merkitys pääsee Kielitoimiston sanakirjaan vasta sitten, kun arvioidaan, että kyseessä ei ole sanan ohimenevä ja tilapäinen käyttö. Siinä vaiheessa pyritään tarkastelemaan ilmauksen käyttöä niin laajasti, ettei merkityksen yksi osa-alue peitä alleen muita. Niinhän saattaa käydä edellä mainituissa vapaasti muokattavissa verkkosanakirjoissa, joista ajantasaisuutensa ansiosta on kuitenkin paljon iloa muun muassa slangi- ja uudissanojen merkityksiä etsiville. Samalla ne ilahduttavasti kertovat siitä, että hyvin monet ovat kiinnostuneita suomen kielestä ja sen ilmiöistä.

RIITTA ERONEN

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 3/2009