Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

10 kysymystä kielestä kotuslaisille

12.5.2016 8.30

Kieli, elämäni leipä

Kotuksen johtajaa Pirkko Nuolijärveä kiinnostaa kielessä erityisesti vaihtelu.

Pirkko Nuolijärvi 2016. Kuva: Vesa Heikkinen.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Halu havainnoida kieltä heräsi varsin varhain, kun leikkitoveri sanoi uota ja ukki, ja minä sanoin vartu ja vaari. Silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, mitä erilainen kielitausta merkitsee, vaikka enhän sitä osannut näin kuvata. Erilaisuus oli minusta tavattoman kiehtovaa. Korvat hörössä kuuntelin myös vanhempien ihmisten puheita ja luin kaiken, mitä käsiini sain. Ei lapsi tietenkään ole kieli-ihminen, kunhan vain tarkkailee elämää ympärillään.

Selvän päätöksen tähän suuntaan tein sitten, kun piti valita, haluanko pyrkiä opiskelemaan suomen kieltä vai kemiaa. Suomi veti pitemmän korren, ja tässä sitä ollaan. Kyllä tähän päätökseen vaikuttivat ratkaisevasti kaksi äidinkielenopettajaani, jotka itse olivat syvästi kiinnostuneita kielestä ja jotka kannustivat ottamaan selvää asioista. Kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan sai minut sittemmin kiinnittymään loppuiäksi juuri sosiolingvistiikkaan.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Voin vastata kolmella sanalla: vaihtelu, vaihtelu ja vaihtelu. Minua kiinnostaa se, miten yksilöt eroavat toisistaan tai miten he puhuvat eri tilanteissa, miten eri-ikäiset puhuvat, miten eri paikoissa puhutaan, kaikki se kirjo, mitä kieliyhteisö tarjoaa. Olen aina tutkinut puhekieltä eri aineistojen valossa, mutta yhtä kiinnostavaa on tietenkin kirjoitetun kielen moninaisuus. Sitä paitsi puhutun ja kirjoitetun raja on häilyvä: kirjoitetussa on paljon puhutun piirteitä, ja usein puhekielessä on läsnä se, mitä on kirjoitettu. Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus kielen ja kielenkäytön kehitykseen kiinnostaa aina, mitä aineistoa sitten onkin pöydällä.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kieliasioista olen saanut leipäni koko ikäni, ja ne ovat elämäni leipä. Kotuksen johtajana, työtoverien työtä seuraten, olen voinut oppia paljon myös sellaisista kielitöistä, joista minulla ei ole liiemmin tai ollenkaan omaa kokemusta: erilaisten sanakirjojen toimitustyöstä, kielen- ja nimistönhuollon moninaisista tehtävistä, aineistojen jalostamisesta. Tutkijana kuulostelen koko ajan ihmisten puheita.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Kielimaisema ja kieli ovat muuttuneet aina, vaikka nykyisin muutos on nähtävissä ja kuultavissa konkreettisemmin ja esimerkiksi sanastossa nopeampanakin kuin aiemmin. Muutos on kielen elinvoimaisuuden tae, ja vaikutteet muista kielistä ovat luonnollinen osa tätä muutosta.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

En osaa sanoa, pystyykö yksi ihminen vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, mutta ainakin olen yrittänyt. Kun puhuu eri yleisöille esimerkiksi siitä, että kieli tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja ilmaista asioita, kuulija jotenkin vapautuu kielellisestä arkuudesta tai jopa ennakkoluuloistaan. Monia mukavia muistoja liittyy siihen, miten kuulijat havahtuvat iloitsemaan siitä, että se toinen puhuukin eri tavalla, ja ryhtyvät miettimään spontaanisti niitä syitä, miksi näin on.

Kun olen saanut olla mukana kielipoliittisessa työssä Suomen, Pohjoismaiden ja koko Euroopan tasolla, olen voinut tuoda esille monia demokratian kannalta tärkeitä seikkoja, oikeutta oman kielen käyttöön ja oikeutta ymmärtää viranomaiskieltä. Näissä tehtävissä Kotuksen kollegoiden työ on ollut olennainen tuki.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Mielestäni ei kannata voivotella sitä, että suomi kuolee, vaan mahdollista uhkaa kannattaa torjua siten, että käytetään suomea suullisesti ja kirjallisesti kaikilla elämänaloilla. Nykyisillä työpaikoilla tarvitaan monia kieliä, mutta Suomessa toimivat yritykset ja organisaatiot tarvitsevat välttämättä suomen kieltä. Kun kieli elää monipuolista elämää muiden kielten rinnalla, se ei kuole. Sitä paitsi kuolemispuhetta viljellään usein siellä, missä puhutaan suomen kielen hyödyttömyydestä. Mietin aina, miten joku voi puhua noin omasta äidinkielestään.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kielen kauneus tai kauheus riippuu siitä, miten ja missä tilanteessa mitäkin ilmausta käytetään. Kirosanakin voi olla kaunis, kun se on oikeassa paikassa eikä sitä käytetä liikaa. Jos yritän vastata kysymykseen konkreettisemmin, suomen kielen piirteistä kauneimpia on vokaalisointu. Kauheinta ei ole mikään, minulle kelpaa kaikki.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Olisin haiku. Pieni runo kertoo kaiken ja kätkee kaiken. Sopii hyvin ujon ihmisen tekstilajiksi, ujon, joka haluaa kuitenkin olla joku tässä maailmassa.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Turha sanoakaan, että veisin mielelläni kirjastollisen kauno- ja tietokirjallisuutta. Kun veneeseen ei mahdu kuin yksi kirja, ottaisin Aleksis Kiven Kootut runot. Saarella nauttisin Kiven surumielisestä, kauniista soinnista ja ajattelisin, että olen ”keinuvassa kehtolinnas”, ”kaukana kavala maailma”. Mistä se Kivi löysikään sen kaiken: sen elämän rosoisuuden ja lempeän hyväilyn, yhtä aikaa.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Elämä on vuorovaikutusta.

Pirkko Nuolijärven juhlapuhe Kotuksen 40-vuotisjuhlassa


Haluatko kuulla lisää aution saaren kirjasta?

Pirkko Nuolijärvi ja aution saaren kirja (Kotus-kanava, Youtube)

Toimittajat:
Vesa Heikkinen ja Hanna Hämäläinen

Kuva: Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin