Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

rss 10 kysymystä kielestä 2016

2.5.2016 10.08

Ei tehdä veteraaneista masterseja!

Matti Punttilan on vaikea hyväksyä sitä, että jokin suomeen täysin mukautunut sana korvataan englannin sanalla.

Matti Punttila. Kuva: Punttilan kotialbumi.
Matti Punttila vuonna 2000. Kuva Punttilan kotialbumista.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Kieli-ihminen minusta tuli varmaankin vähitellen vanhempien kieli-ihmisten vaikutuksesta. Keskikoulussa ihailin huumorintajuista äidinkielenopettajaani Inkeri Savelaista, vaikka hän tyrmäsikin minun pakinayritykseni. ”Koivun merkitys suomalaisen elämässä” -ainettani luettiin ainakin vielä neljä vuotta myöhemmin sisareni luokalle varoittavana esimerkkinä. Lukiossa pakinointiyritykseni ei onnistunut paljoa paremmin, kun lehtori  Rauni Karsikko ei uskonut, että ”Ilman valloitus” -aineessa voisi olla kysymys Ilma-nimisestä neitosesta.

Se, että ylioppilaaksi päästyäni päädyin opiskelemaan juuri suomea, oli osittain sattumaakin. Myös muut kielet kiinnostivat. Opiskeluaikanani osuin suomussalmelaissyntyisen Alpo Räisäsen huonetoveriksi, ja hänen murreharrastuksensa ja intonsa tarttui minuunkin. Hain Alpon tavoin murteennauhoitusstipendiä ja päädyin sitä tietä töihinkin Suomen kielen nauhoitearkistoon ja sieltä Helsingin, Upsalan ja Tukholman yliopistojen kautta Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Mielenkiintoisia ovat muun muassa sanojen monimerkityksisyys, kielikuvien käyttö ja kotimaakuntani Kymenlaakson murteet. Kiinnostavaa on myös seurata urheilutoimittajien kieltä: muutamat heistä yrittävät ikään kuin markkinoida sanoja, joita ei puheessa juuri käytetä. Eipä silti, minäkin kyselen joskus vaimoltani, onko hän koskaan käyttänyt sitä ja sitä sanaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Tällä hetkellä yritän saada Suomen veteraanilentopalloilijoita vastustamaan suurin joukoin Suomen Lentopalloliiton hallituksen päätöstä tehdä veteraaneista masterseja. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että jokin kieleemme täysin mukautunut ja yleisessä käytössä oleva sana korvataan jollakin englannin kielen sanalla. Ja tämä tapahtuu vielä kansainvälisyyden nimissä kohderyhmää ja Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimistoa kuulematta!

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Mitäpä siitä, sellaistahan se on aina ollut. Sinnitellään mukana ja yritetään vaikuttaakin, jos  jossain kohdassa näyttää menevän pahasti pieleen.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kolmannen kysymyksen vastauksessani esiintyvä ”kielitaistelu” todistanee sitä, että ainakin yritän vaikuttaa. Eri kielten opiskelua kannatan lämpimästi.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Jotkut tutkijat väittävät, että olemme menossa kohti postlokaalia aikaa ja maailmaa, jossa on vain yksi uskonto (kehitysuskonto), yksi kulttuuri ja yksi kieli.  Tällainen maailma vaikuttaa ikävältä ja vastenmieliseltä – siinäkin tapauksessa, että kyseinen kieli olisi suomi.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Joissakin kielissä kauneimmalta tuntuu intonaatio, suomessa taas tietty helppous ja sujuvuus, koska soinnilliset klusiilit ja vaikeat konsonanttiyhtymät ovat harvinaisia. Ei kielissä mielestäni ole mitään varsinaisesti kauheaa. Jokin Älä sää rääkkää sitä kissaa en mää rääkkääkkään voi kuulostaa rumalta mutta ei kauhealta.

Jos kauhealla tarkoitetaan sitä, että on vaikea oppia, suomen kielessä ”kauheita” ovat esimerkiksi objektin käyttö ja jotkut diftongit (yö, öy), venäjänkielisille y-äänne. Murteissa on vaikeita sanojakin, esimerkiksi savolaismurteissa kual'kiäryle ja Tampereen seudulla halli – kelpaisivat shibboleteiksikin.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Vuonna 1940 kuolleen isoäitini muisto elää parhaiten parissa kolmessa sanomuksessa. Minulle sopisi ehkä tilapääruno. Se viehättää minua sananakin.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

V. Österlund: Iloisesti uimaan. Gummerus 1966.

10.   Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Ehkä kolme asiaa: 1) Kieltä oppii paremmin puhumalla kuin kuuntelemalla. 2) Kieli käy moneen tarkoitukseen, myös leikittelyyn. 3) Kielikuvien käytössä kannattaa olla tarkkana: pienikin lipsahdus voi tehdä ilmauksesta koomisen.

Toimittaja: Vesa Heikkinen
Kuva: Matti Punttilan albumi


Filosofian tohtori Matti Punttila on työskennellyt Suomen kielen nauhoitearkistossa, Helsingin, Upsalan ja Tukholman yliopistoissa sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Punttila on kirjoittanut muun muassa Kymenlaakson murteista ja Impilahden karjalasta sekä julkaissut neljä kielikaskukirjaa. Uusin julkaisu, Sippolan sanat -niminen murresanakirja ilmestyi maaliskuussa.

Palaa otsikoihin