Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Säädöskieli

Eduskuntatalo. Kuva: Kuva-Plugi.

Säädöskielellä tarkoitetaan kansallisen lainsäädännön tekstien, erityisesti lakien ja asetusten kieltä. Säädöskielen rinnalla puhutaan myös lakikielestä. Lakikieltä voidaan tosin käyttää myös tätä laajemmassa merkityksessä: sillä voidaan oikeuskielen tavoin viitata kaikkiin oikeudellisen kielenkäytön muotoihin, lakien ja säädösten kielen lisäksi siis myös tuomioistuinten ja hallinnon kieleen sekä oikeustieteen ja asianajajien käyttämään kieleen.

Säädöskielen vaikeaselkoisuuteen on kiinnitetty huomiota eri yhteyksissä. Sitä on pyritty parantamaan siitä lähtien, kun suomi tuli hallinnon ja lainsäädännön kieleksi 1900-luvun alussa.

Säädöstekstien tulisi olla kaikkien kansalaisten ymmärrettävissä, erityisesti koska niitä hyödynnetään myös muun muassa hallinnollisissa päätöksissä, poliittisissa keskusteluissa ja mediassa. Käytännössä säädökset eivät kuitenkaan aina ole helposti ymmärrettäviä.

Kotimaisten kielten keskuksessa huolletaan ja tutkitaan säädöskieltä sekä neuvotaan viranomaisia ja lainlaatijoita. Tavoitteena on, että säädöksiä valmisteltaessa otettaisiin huomioon seikat, jotka vaikuttavat kansalaisten mahdollisuuksiin ymmärtää säädöksiä ja siten myös muita oikeuskielen tekstejä.



Muita lähteitä

Heikki E. S. Mattila, Aino Piehl ja Sari Pajula (toim.) 2010. Oikeuskieli ja säädöstieto – Rättsspråk och författningsinformation. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja C-sarja N:o 41. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.

Matti Niemivuo 2008. Lain kirjain. Lakitekniikka ja lakikieli. Helsinki: Edita.