Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Virallinen nimistö

Nimistönhuollon kohteena ovat ensisijaisesti viralliset nimet. Virallista nimistöä ovat viranomaispäätöksellä hyväksytyt nimet. Niitä ovat valtion, kirkon ja kuntien viranomaisten nimet, kuten ministeriöiden, virastojen, laitosten, organisaatioiden ja niiden alayksiköiden nimet sekä viranomaispäätöksellä hyväksytyt etu- ja sukunimet.

Virallista nimistöä ovat myös viranomaisten antamat hallinnollisten ja toiminnallisten kohteiden nimet, kuten kuntien, maakuntien, luonnonsuojelualueiden, liikennepaikkojen, oppilaitosten sekä teiden ja katujen nimet.

Viranomainen on julkisyhteisön palvelija. Viranomaisen toimet ovat julkisia, ja viranomaisen on oltava helposti saavutettavissa. Ymmärrettävä nimi on tavoitettavuuden kannalta ensimmäinen linkki viranomaisen ja asiakkaan välillä.

Koska viranomaispäätös vahvistaa myös nimen virallisen kirjoitusasun, on tärkeää, että sen oikeellisuus, nimen tarkoituksenmukaisuus ja alueennimissä myös nimen paikantavuus tarkistetaan jo ennen päätöksentekoa.

Viranomaiset käyttävät työssään myös perinteistä paikannimistöä eli pitkän ajan kuluessa käytössä vakiintuneita alueiden, luonnon- ja kulttuuripaikkojen ja rakennetun ympäristön kohteiden nimiä sekä sellaisenaan että suunniteltujen nimien osana. Perinteistä paikannimistöä sisältävä luotettava ja helposti saatavilla oleva aineisto on nähtävissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa. Sen nimien kirjoitusasut on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa.

Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto antaa nimiasioissa lausuntoja ja suunnitteluapua. Yksittäisissä nimissä auttaa nimistönhuollon puhelinneuvonta.


Virallisiin nimiin liittyviä lakeja

Hallintolain Hyvän kielenkäytön vaatimus ” Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä” koskee myös nimistöä.

Kielilaissa säädetään viranomaisten kaksikielisessä kunnassa asettamien kilpien, liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien opasteiden tekstien kielestä (33 §).

Kuntajakolaissa säädetään yhdistyvien kuntien nimestä (8 §).

Kuntalaissa säädetään kunnan nimen muuttamisesta (5 §), kuntayhtymän nimestä (78 §) ja kunnallisen liikelaitoksen nimestä (87a §).

Tarkistettu peruskarttanimistö on nähtävissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa (mittakaavassa 1:16 000).

Nimilaki ohjaa ja säätelee etu- ja sukunimien antamista ja muuttamista.

Nimilain soveltamisessa toimii asiantuntijaviranomaisena oikeusministeriön alainen nimilautakunta.