Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Karttanimistön tarkistus

Karttanimistön tarkistus on osa Kotimaisten kielten keskuksessa tehtävää valtakunnallista nimistönhuoltoa. Tarkistustyötä on tehty säännöllisesti vuodesta 1959, mutta jo 1800-luvun lopulla nimistön asiantuntijat tarkistivat nimistöä Maanmittauksen ylihallituksen pyynnöstä. Systemaattisesti on tarkistettu Maanmittauslaitoksen julkaisemien peruskarttojen nimistö, vuosina 1960–2000 myös Puolustusvoimien laatimien topografikarttojen nimistö.

Maanmittauksen ylihallituksen painettu kirje Kotikielen Seuralle 3.1.1895 Kuva: SKS KIA, Kotikielen Seuran arkisto. Leikekokoelma 647.
Maanmittauksen ylihallituksen painettu kirje Kotikielen Seuralle 3.1.1895 Kuva: SKS KIA, Kotikielen Seuran arkisto. Leikekokoelma 647.

Nimistöntarkistajan tehtävänä on oikeinkirjoituksen tarkistaminen, virheiden korjaaminen, nimien lisääminen sekä nimien normaalistaminen eli yleiskielistäminen. Nimistö tarkistetaan nykyään Maanmittauslaitoksen sähköisestä paikannimirekisteristä, jonka aineistoon peruskarttanimistökin sisältyy.

Peruskartta on valtakunnallinen kartta, joten tarkistustyön yhtenä tavoitteena on yleiskielinen selkeys. Toisaalta myös erilaisia paikallisia murrepiirteitä voidaan säilyttää, jotta kunkin alueen asukkaat tuntisivat kartan nimistön omakseen.

Tarkistustyön tärkeimpinä lähteinä ovat Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston paikannimikokoelmat, nimistöön liittyvä tutkimuskirjallisuus ja nimistöstä tehdyt opinnäytteet. Tarkistaja voi tarvittaessa myös ottaa yhteyttä paikkakunnan asukkaisiin saadakseen mahdollisimman tarkan kuvan nimien käytöstä.

On tärkeää, että peruskarttojen nimistö on hyvässä hoidossa, sillä kartoilta nimistö leviää laajalle ja myös näkyvästi, esimerkiksi tienviittoihin ja postin ja liikennepaikkojen nimiin sekä kaava- ja haja-asutusalueiden nimiin.