Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Suomalaisen sukunimikäytännön kehitys 1850-luvulta vuoteen 1920

1800-luvun loppupuolella suomalaisessa sukunimistössä tapahtui lyhyessä ajassa merkittävä murros. Tämä ilmeni muun muassa sukunimien käyttöönottona niillä, joilla sitä ei ennestään ollut. Suomalainen sukunimistö rikastui uusilla, tietoisesti sukunimiksi otetuilla nimityypeillä, ja ennestään horjuvasti käytetyt lisänimet vakiintuivat sukunimiksi. Kehitys johti lopulta sukunimilain säätämiseen vuonna 1920.

Se tavallinen Virtanen
Sirkka Paikkala: Se tavallinen Virtanen.

Sukunimikäytännön kehitystä koskevassa tutkimuksessa on selvitetty Suomen yleisimmän sukunimityypin ja yhtenäisen sukunimijärjestelmän synty osana kansalaisidentiteetin kasvua ja suuria yhteiskunnallisia uudistuksia. Vastausta on etsitty siihen, miten, milloin ja miksi periytyvän sukunimen käyttö omaksuttiin koko maassa henkilönnimisysteemin yleiseksi ja yhtenäisten normien mukaiseksi tavaksi.

Muutosta on kuvattu muun muassa käsittelemällä tilastollisesti lisä- ja sukunimityyppien esiintymistä, analysoimalla ajankohdan lisä- ja sukunimiä koskevaa lehtikirjoittelua sekä selvittämällä sukunimi-käsitteen vakiintumista.

Uudenaikaista sukunimikäsitystä on lähestytty innovaationa tai pikemminkin useiden erillisinnovaatioiden ketjun lopputuloksena. Innovaation leviäminen ja sen sisäinen kehitys havainnollistuvat ajanjakson kahden uudisnimityypin avulla (Virtanen-tyyppi eli nimessä luontosana + -nen ja Laine-tyyppi eli nimessä luontosana ilman suffiksia).

Näihin nimityyppeihin kuuluu useita eri nimiä, jotka kuitenkin lyhyessä ajassa nousivat maamme yleisimmiksi. Tutkin myös innovaatioiden idean ja hengen luoneiden vaikuttajien roolia, muutosten välittäjien merkitystä sekä vaikutuskanavia.

Sukunimien kehitystä on käsitelty sosio-onomastisesti: muoti-ilmiön tavoin tapahtunut  nimien levintä ja itse nimien sisältö näyttäytyvät yhteiskunnallisena ilmiönä. Samalla on löytynyt onomastisia ominaispiirteitä suomalaisesta sukunimistöstä.