Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Nimilaki lyhyesti

Suomessa nimenantoa säädellään lailla. Suomen ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan 1920 ja ensimmäinen etunimilaki 1946. Sukunimilaki uudistettiin 1985. Vuonna 1991 tuli voimaan Nimilaki, joka sisältää sekä etu- että sukunimet. Sitä on viimeksi uudistettu vuonna 2009.

Laki

  • suojaa käytössä olevat sukunimet


  • pyrkii eriyttämään etu- ja sukunimet toisistaan


  • pyrkii eriyttämään naisten ja miesten etunimet

  • pyrkii ohjaamaan sopivien etunimien antoa lapsen edun perusteella

  • edellyttää, että uudeksi sukunimeksi valittava nimi noudattaa muodoltaan ja kirjoitusasultaan kotimaista nimikäytäntöä

  • asettaa puolisot avioliittoa solmittaessa tasa-arvoiseen asemaan sukunimen valinnassa


  • edellyttää, että sisaruksille annetaan sama sukunimi

  • edellyttää, että niin avio- kuin avosuhteessa syntyneen lapsen sukunimi voi määräytyä samoin perustein.

Jokaisella ihmisellä tulee olla etu- ja sukunimi.

Millainen etunimi voi olla?

Etunimiä saa olla enintään kolme. Lapselle annetut on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Ilmoitus tehdään joko maistraatille tai evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle.

Etunimeksi ei voi antaa merkitykseltään sopimatonta nimeä eikä pojalle tytönnimeä tai tytölle pojannimeä. Etunimenä ei myöskään voi olla ilman erityistä syytä nimi, joka ei muodoltaan tai kirjoitustavaltaan vastaa kotimaista nimikäytäntöä. Myös sukunimen antaminen etunimeksi on kielletty. Lapselle ei saa myöskään antaa ensimmäiseksi etunimeksi samaa nimeä kuin tämän sisaruksella tai sisaruspuolella jo on.

Etunimi, joka ei täytä näitä vaatimuksia, voidaan nimilain mukaan kuitenkin hyväksyä uskonnollisen tavan vuoksi, jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä tai jos siihen harkitaan olevan muu pätevä syy.

Miten lapsen sukunimi määräytyy?

  • Lapsi saa vanhempien yhteisen sukunimen, jos heillä on sellainen lapsen syntyessä.

  • Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa toisen vanhemman sukunimen vanhempien ilmoituksen mukaan.

  • Jos mitään nimeä ei ole ilmoitettu tai isyyttä ei ole vahvistettu, lapsi saa sen nimen, joka äidillä on lasta rekisteriin merkittäessä.

  • Jos lapsen isyys on tunnustettu ja vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsen sukunimen tulee olla sama kuin muilla vanhempien yhteisessä huollossa olevilla yhteisillä lapsilla.

Miten aviopuolison sukunimi määräytyy?

  • kumpikin puoliso voi säilyttää oman sukunimensä sellaisenaan

  • puolisot voivat ottaa yhteiseksi sukunimeksi sen sukunimen, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan.  Tällöin toinen puoliso voi halutessaan liittää yhteisen sukunimen edelle oman sukunimensä.

Miten etunimi muutetaan?

Etunimen muuttamiseen riittää yleensä kirjallinen ilmoitus maistraatille. Joissakin tapauksissa edellytetään kirjallista hakemusta maistraatille.

Milloin pelkkä ilmoitus riittää?

Etunimensä voi muuttaa ilmoituksella vain yhden kerran. Ilmoituksessa muutosta ei tarvitse perustella. Etunimiä voi lisätä niin, että niitä on enintään kolme. Etunimistä voi myös luopua, mutta jäljelle on jätettävä vähintään yksi nimi. Etunimien järjestystä voi muuttaa, ja kahden eri nimen välissä olevan yhdysmerkin voi lisätä tai poistaa.

Etunimeä muutettaessa ovat voimassa samat rajoitukset kuin etunimeä annettaessa.

Milloin etunimen muuttamiseen tarvitaan hakemus?

Muissa tapauksissa etunimen muuttamisesta täytyy tehdä kirjallinen hakemus maistraatille. Nimenmuutokselle täytyy esittää syy. Hakemukseen on liitettävä virkatodistus. Yli 12-vuotiaan lapsen nimeä ei voi muuttaa ilman hänen suostumustaan. 15-vuotias voi itse tehdä hakemuksen nimensä muuttamisesta.

Voiko sukunimeä muuttaa?

Sukunimen voi tietyissä tapauksissa muuttaa pelkästään maistraatille tehdyllä kirjallisella ilmoituksella. Joissakin tapauksissa tarvitaan kuitenkin kirjallinen hakemus. Lisätietoja etu- ja sukunimen muuttamisesta maistraatille tehdyllä ilmoituksella saa evankelis-luterilaisista ja ortodoksisista seurakunnista sekä maistraateista. Kun etu- tai sukunimen muutoksesta täytyy tehdä kirjallinen hakemus, lisätietoja kannattaa kysyä myös oikeusministeriön alaisesta nimilautakunnasta sekä maistraateista.

Nimilautakunta seuraa nimikäytäntöä

Etu- ja sukunimen antamisessa ja muuttamisessa noudatettua käytäntöä seuraa oikeusministeriön alainen nimilautakunta. Se on erityinen asiantuntijaviranomainen nimilain soveltamista koskevissa kysymyksissä. Nimilautakunta antaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle, lääninhallituksille ja muille viranomaisille lausuntoja suku- ja etunimiä koskevista asioista. Lisäksi se tekee oikeusministeriölle aloitteita suku- ja etunimiä koskevan lainsäädännön kehittämiseksi.