Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Suomen kielen lautakunnan toimintasuunnitelma vuosiksi 2001–2003

Suomen kielen lautakunnan tehtäväksi on määritelty päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista kysymyksistä. Tehtävän määrittelyn tulkitseminen edellyttää keskustelua siitä, millaisia seikkoja lautakunnan päätettäväksi tuodaan ja mitkä taas Kielitoimisto voi muotoilla vakiintuneiden käytäntöjen mukaan. Pyrkimys toiminnassa on siis yksittäisistä seikoista kohti laajempia kielipoliittisia tai kielenkäyttötapoja ja kielijärjestelmää koskevia kannanottoja.

Lautakunnan toiminnassa painottuu periaatteiden tarkastelu. Kieliteknisissä seikoissa eli esimerkiksi oikeinkirjoitusseikoissa on tarpeen olla ehdoton, kun taas sanaston ja syntaksin kysymykset vaativat väljempää suhtautumista. Suosituksia muotoiltaessa tulee ottaa huomioon useanlaisia näkökulmia: tutkimustieto, erilaiset kielen julkisesta käytöstä saadut kokemukset ja opetus.

Suomen kielen lautakunta haluaa olla kielikeskustelun ylläpitäjä ja herättäjä yhteiskunnassa. Sen toteutuminen vaatii lautakunnalta aktiivista julkista esiintymistä. Lautakunta pyrkii myös yhteistyöhön muiden sellaisten tahojen kanssa, joiden on mahdollista vaikuttaa yleiseen kielenkäyttöön. Yhtenä konkreettisena tavoitteena on järjestää suomen kielen päivänä 9. huhtikuuta vuonna 2002 tilaisuus, jossa esitelmien aiheena ovat sekä kielenhuollon että laajemmin kielipolitiikan kysymykset. Tällainen tilaisuus voitaisiin järjestää joka vuosi.

Keskeisimpiä kielipoliittisia keskustelunaiheita on nykyään suomen asema tieteen, liike-elämän, opetuksen ja viihteen kielenä. On selvää, että nyky-Suomessa käytetään suomen rinnalla myös muita kieliä. Sitä ei voi nähdä pelkästään uhkana, vaan on päästävä järkevään ja maltilliseen kielipolitiikkaan, jonka mukaan annetaan suosituksia siitä, mitä kieltä kulloinkin on aiheellista ja tarpeellista käyttää. Siitä seuraa, että lautakunta ottaa kantaa muun muassa niihin kysymyksiin, jotka liittyvät erikoiskielten kehittelyyn, sanastotyöhön ja kansalaisten kielitietoisuuteen.

Suomalainen viestintäkulttuuri on muuttunut paljon 15:n viime vuoden kuluessa. Sellaisissa julkisissa puhetilanteissa, joissa aiemmin edellytettiin yleiskielen käyttöä, kuulee ja näkee nykyään kaikentyyppistä vapaata puhekieltä tai murretta. Yleis- ja puhekielen uuden työnjaon vuoksi tulee kansallisen kielipolitiikan tarkastella varieteettien asemaa ja hyväksyttävyyttä eri tilanteissa. Tähän vaikuttaa paljolti se, millaisesta kielikäsityksestä lähtien koulujärjestelmämme toimii.

Nykyinen kulttuurinen, valtiollinen ja kielellinen tilanne vaatii tietoiselta kielenohjailulta jotain sellaista, mitä perinteinen kielenhuolto ja kielipolitiikka eivät välttämättä kata. Kieliympäristömme on muuttunut entistä epävarmemmaksi, vaihtelevammaksi ja kirjavammaksi. Samalla kun äidinkielen oppimistulokset on juuri tehdyissä arvioinneissa todettu heikoiksi, on ilmeistä, että äidinkielen käyttötaidot ovat yhä selvemmin yhteiskunnallisen vallan ja aseman apuvälineitä. Suomea ei myöskään enää käytetä kaikilla elämänaloilla kuten lähes koko 1900-luvun on tehty, ja täällä asuu yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä. Kansainvälistyminen, Euroopan unionin jäsenyys ja maanosamme uudet poliittiset asetelmat haastavat kansallisen kielipolitiikan.