Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Karjala


Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli, jota ei pidä sekoittaa suomen kielen niin sanottuihin karjalaismurteisiin (kaakkoismurteisiin). Karjalan kielestä on myös käytetty muun muassa nimityksiä itäkarjalaismurteet ja karjala-aunus.

Karjala jakautuu kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala on jaettu perinteisesti vienankarjalaan ja eteläkarjalaan.

Lyydiä pidetään nykyisin tavallisesti omana kielenään eikä karjalan kielen kolmantena päämurteena (ns. lyydiläismurteet). Eräät tutkijat pitävät myös varsinaiskarjalaa ja aunuksenkarjalaa eri kielinä.

Karjalan kieli on elänyt lähinnä puhekielenä, eikä sillä ole yhteistä kirjakieltä. Karjalan eri murteiden pohjalta on kehitetty kirjallisia kielimuotoja, joita on käytetty mm. kaunokirjallisuudessa, sanomalehdissä ja internetissä.

Palaa otsikoihin

Varsinaiskarjala

Perinteisessä murrejaossa varsinaiskarjalalla tarkoitetaan karjalan kielen toista päämurretta. Toinen on livvi eli aunuksenkarjala. Varsinaiskarjala koostuu vienankarjalan ja eteläkarjalan murteista.

Varsinaiskarjalan eteläisiin murteisiin eli eteläkarjalaan kuuluvat Suomen entisen Raja-Karjalan Suojärven, Korpiselän, Suistamon ja Impilahden pitäjissä sekä Ilomantsin itäisimmissä osissa puhutut murteet, Karjalan tasavallassa Pohjois-Aunuksessa puhuttavat murteet sekä etelämpänä Venäjällä puhuttavat niin sanotut saarekemurteet, joista tverinkarjala elää edelleen.

Palaa otsikoihin

Vienankarjala

Suomalaisten on helpointa ymmärtää Karjalan tasavallan pohjoisosassa puhuttavia vienalaismurteita (karjalan pohjoisia murteita). Niihin pohjautuu vienankarjalan kirjoitettu kielimuoto.

Myös Suomessa on puhuttu vienalaismurteita vanhastaan. Muutamat Kainuun vienalaiskylien asukkaat sekä vienankarjalaiset pakolaiset ja heidän jälkeläisensä taitavat murteita edelleen.

Palaa otsikoihin

Livvinkarjala

Karjalan tasavallassa Aunuksen eteläosissa puhutaan livvinkarjalan murteita. Monet monet suomalaiset ovat tottuneet nimittämään sitä aunuksenkarjalaksi tai pelkästään aunukseksi.

Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttiin livvinkarjalaa Salmissa ja Suojärven itäisimmissä kylissä (ns. Hyrsylän mutkassa). Sen taitajia on edelleen siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä joukossa.

Palaa otsikoihin

Tverinkarjala

Tverinkarjalan murteet kuuluvat varsinaiskarjalan eteläisiin murteisiin eli eteläkarjalaan. Tverinkarjalan murteet pohjautuvat lähinnä Käkisalmen läänissä 1600-luvulla puhuttuihin murteisiin, koska pääosa tverinkarjalaisista on tuolloin Käkisalmen seuduilta Keski-Venäjälle muuttaneiden karjalaisten jälkeläisiä.

Palaa otsikoihin

Karjalan puhujat ja karjalan kielen asema

Karjala on suomen lähin sukukieli, ja sitä puhutaan Suomessa ja Venäjällä. Karjalan eri kielimuotojen taitajia on yhteensä alle 100 000. Suurin osa karjalan puhujista elää Karjalan tasavallassa ja Sisä-Venäjällä lähinnä Tverin kaupungin pohjoispuolella. Suomessa karjalan osaajia, lähinnä entisiä rajakarjalaisia ja heidän jälkeläisiään, on arvioitu olevan noin 5000.

Karjalan kielen asema Suomessa on vahvistunut viime vuosina. Karjala on Suomessa kotoperäinen kieli, toisin sanoen sitä on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin, mutta se on otettu mukaan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan vasta vuonna  2009. Vuonna 2012 Karjalan Kielen Seura ja Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto käynnistivät hankkeen karjalaisten kotiseutualueesta. Helmikuussa 2015 Pohjois-Karjalan Radio alkoi lähettää karjalankielisiä uutisia.

Palaa otsikoihin

Karjalan kirjoitetut muodot 

Karjalan puhujat ovat kehittäneet eri murteiden pohjalta useita kirjoitettuja kielimuotoja. Vienankarjalan kirjoitettu kieli pohjautuu vienankarjalaismurteisiin ja livvinkarjalan aunuksenkarjalaismurteisiin. Eteläkarjalaismurteiden pohjalta kirjoitettua kieltä on kehitetty toistaiseksi lähinnä tverinkarjalan murteista, mutta vireillä on myös eteläkarjalan rajakarjalaismurteisiin pohjautuva kirjoitettu kielimuoto, jota osa Suomen karjalankielisistä on alkanut kutsua varsinaiskarjalaksi. (Huomaa, että nimellä varsinaiskarjala on eri merkitys puhuttaessa karjalan kielen murteista.) Myös lyydin pohjalta kehitetään kirjoitettua kielimuotoa.

Karjalan puhujat ja tutkijat ovat keskustelleet myös periaatteista yhteisen kirjakielen luomiseksi.

Palaa otsikoihin

E. V. Ahtian kieliopit

E. V. Ahtia (1867–1953) julkaisi äänne- ja sanaopin sisältävän Karjalan kieliopin vuonna 1938. Ahtialla oli tuolloin valmiina myös lauseoppi ja johto-oppi, mutta ne jäivät julkaisematta. Nämä käsikirjoitukset ovat arkistoituina Kotimaisten kielten keskukseen, ja lauseoppi on julkaistu vuonna 2012.

Karjalan Kielen Seura on julkaissut kaikki kolme kielioppia painettuina kirjoina ja antanut niiden pdf-versiot julkaistavaksi Kotuksen sivuilla: Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi), Karjalan kielioppi II (johto-oppi) ja Karjalan kielioppi III (lauseoppi).


Palaa otsikoihin