Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Kirjoitettu kieli

Kirjoitettua kieltä on monenlaista, ja sitä on mahdollista luokitella monin tavoin: esimerkiksi tekstien iän tai vaikkapa niiden lajin perusteella. Tekstejä voi luokitella ja arvioida myös sillä perusteella, noudattavatko tekstit yleiskieltä koskevia kielenhuollon suosituksia.

Kolme kirjoitetun suomen kautta

Iän perusteella suomen kirjoitettu kieli voidaan jakaa kolmeen kauteen:

  • Vanhaksi kirjasuomeksi kutsutaan suomen kirjakieltä 1540-luvulta noin vuoteen 1810 asti. Kausi alkoi Mikael Agricolan ABCkiriasta, joka on ensimmäinen painettu suomenkielinen kirja.

  • Vuodet 1810–1880 lasketaan erityiseksi varhaisnykysuomen kaudeksi.

  • 1880- ja 1890-luvut katsotaan jo nykysuomen kauteen kuuluviksi. Nykysuomi syntyi ja vakiintui lähelle nykyistä muotoaan juuri 1800-luvulla.

Kotimaisten kielten keskuksessa tehdään kaikkia kirjoitetun kielen kausia koskevaa tutkimusta. Keskuksessa tuotetaan tietoa suomenkielisistä teksteistä, tekstilajeista, tekstien tekemisen käytänteistä sekä yleisemmin kirjoitetun kielen ja ihmisen toiminnan suhteista nykyisessä tekstiyhteiskunnassa. Keskuksessa tutkitaan myös kirjoitetun kielen kehitystä.

Kirjoitettu kieli teksteinä

Kirjoitettuun kieleen viitataan varsinkin nykykieltä käsittelevissä tutkimuksessa usein teksteinä. Näitä kirjallisia merkityskokonaisuuksia eli tekstejä voi tarkastella tutkimuksessa ja yleisemminkin sekä prosessina että tuotteena.

Prosessista puhuttaessa korostuu merkitysten tulkinta. Tuotteesta puhuttaessa korostuu tekstin esinemäisyys ja konkreettisuus.

Prosessin näkökulmasta teksti on sosiaalisen kanssakäymisen lingvistinen muoto. Se on jatkuvaa merkitysten kehittymistä. Merkitykset puolestaan ovat valintoja: Kielenkäyttäjä valitsee kulloisetkin merkitykset mahdollisuuksista, jotka muodostavat merkityspotentiaalin. Teksti on tämän merkityspotentiaalin aktuaalistumista.

Tuotenäkökulmasta teksti on kirjoitettu (tai puhuttu, jos määritelmää halutaan laajentaa) merkityskokonaisuus. Kirjoitettu teksti on tulosta merkityksenantoprosessista, ja sillä on informaatiovirrassa oma paikkansa ja hahmonsa. Tuotetarkastelussa kiinnitetäänkin huomiota myös tekstin esinemäisyyteen ja kirjoitettuuteen: typografisiin seikkoihin, verbaalisen aineksen ja kuvien suhteeseen, kirjoitetun kielen ominaispiirteisiin esimerkiksi suhteessa puhuttuun kieleen ja niin edelleen.

Tuottajan ja tulkitsijan näkökulmat

Tekstiä voi tutkia myös tekstin tuottajan tai vastaanottajan näkökulmasta. Tuottajan näkökulmasta teksti on mahdollisten ja tarkoituksenmukaisten merkitysten ja muotojen valintaa. Vastaanottajan näkökulmasta teksti on konkreettisten kielen muotojen prosessointia kulloisessakin lukutilanteessa relevanteiksi merkityksiksi.

Sekä tekstin tuottaja että vastaanottaja ovat omalla tavallaan merkitysten tulkitsijoita. Onnistuneena voitaneen pitää tekstiä, jossa tuottajan ja vastaanottajan tulkinnat kohtaavat. Teksti siis ymmärretään sellaisella tavalla, jota tekstin tuottaja on tavoitellut. Yleisesti tähän päästäneen parhaiten tilanteessa, jossa osapuolilla on yhteiset käsitykset tekstin olemuksesta, sen lajista eli genrestä.