Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

 

Yleiskielen seuranta: talkoohavaintoja 1

1.4.2016

Kieli- ja tekstimaailma on nykyisin niin monenkirjava, että tuskin mikään taho yksin pystyy seuraamaan murto-osaakaan kaikesta kielenkäytöstä – eikä sellainen varmaan olisi edes tarkoituksenmukaista.

Kielitoimisto onkin aloittanut yleiskielen seurantatalkoot, joissa halukkaat voivat ilmoittaa kielihavaintojaan. Talkoovoimia on hyödynnetty ennenkin erityisesti sanakirjatyössä. Esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjaa varten kootun sana-arkiston materiaali kertyi aikanaan osin maallikoille suunnattujen kyselyiden vastauksina. Nykyään Kielitoimiston sanakirjan toimitukseen voi lähettää uudissanaehdotuksiaan.

Yleiskielen seurantatalkoot aloitettiin maaliskuun 2016 puolivälissä. Kaikki voivat lähettää Kielitoimistoon havaintojaan piirteistä, jotka eivät omasta mielestä sovi yleiskieliseen tekstiin tai jotka muuten herättävät ihmetystä. Vastauksia on tullut jo viitisensataa, ja monet sisältävät useita havaintoja. Seuraavassa esitellään niistä muutamia.

Tuoreita huomioita

Hyvinkin erilaiset ilmiöt ovat kiinnittäneet ihmisten huomiota. Tällaisia ovat esimerkiksi yleistynyt yksikkö odotuksenmukaisen monikon sijasta (olosuhde oli hyvä), tavallisesti kieltolauseessa esiintyvän ilmauksen käyttö myöntölauseessa (He ovat tehneet yhteistyötä sen koommin ’tapaamisestaan alkaen’), reitin ilmaus syyn ilmauksena (Hän teki maalin, ja sitä kautta joukkue voitti ’sen ansiosta’) ja verbin tulla yleistynyt käyttö ilmauksen olla kotoisin, olla lähtöisin sijasta (Hän tulee työläisperheestä). Silmään on pistänyt myös se, että kahta merkitykseltään läheistä sanaa, kuten huolimatta ja riippumatta sekä nimittäin ja näet, käytetään sekaisin. Tällaisten ilmausten kehitystä ryhdytään nyt Kielitoimistossakin seuraamaan.

Myös kiinteiden sanaparien murtuminen on kiinnittänyt huomiota: ilmausten ei–eikä ja sekä–että sijaan on yhä enenevässä määrin havaittu käytettävän ilmauksia ei–tai ja sekä–ja myös asiateksteissä. Vastaavasti mitä on saanut parikseen sanan niin: Mitä enemmän yrittää, niin syntyy tuloksia. Havainnot auttavat jo olemassa olevien ohjeiden selkeyttämistä.

Mitä ”pystyy tehdä”?

Monet ovat kiinnittäneet huomiota puheessa yleiseen mutta kirjoitetussakin kielessä esiintyvään ilmiöön: verbit joutua, pyrkiä, pystyä, kyetä tai vastaavat välttämättömyyttä tai mahdollisuutta ilmaisevat verbit esiintyvät paitsi yleiskielisen tekemään-muodon kanssa myös tehdä- tai tekee(n)-muodon kanssa. Vaihtelu on siis seuraavanlaista:

pystyy tekemään, joutuu vastaamaan (yleiskielisiä muotoja)

pystyy tekee(n), pystyy tehdä, joutuu vastaa(n), joutuu vastata (puhekielisiä muotoja)

Havainnot jälkimmäisistä muodoista kiinnostavat erityisesti, jos niitä näkee käytettävän yleiskielisiksi tarkoitetuissa asiateksteissä. Myös sellaisia mahdollisuutta ilmaisevia verbejä kuin saada ja voida käytetään vaihtelevasti etenkin pelata-, vastata-tyyppisten ns. supistumaverbien yhteydessä:

saa pelata, voi hypätä (yleiskielisiä muotoja)
saa pelaa, voi hyppää (puhekielisiä muotoja)

Vaikka Kielitoimisto onkin kiinnostunut tällaisten puhekielisten ilmaustyyppien leviämisestä asiateksteihin, se ei tarkoita, että ne oltaisiin nyt hyväksymässä myös yleiskieleen. Verbiyhdistelmät ovat nimittäin moniaalle haarova ja yhä muuntuva ilmiö, joka ei kosketa edes kaikkia verbien taivutustyyppejä. Verbiyhdistelmien vaihtelun lisääntymisestä myös asiateksteissä on kuitenkin hyvä olla tietoinen.

Pitäisikö ohjeita selventää?

Lukuisia havaintoja eri lähteistä on tullut myös lukusanailmausten verbin monikkomuodosta: Kuusi opiskelijaa saivat täydet pisteet. Yleiskielen suositushan on yksikkö (sai), ellei kyseessä ole tyhjentävästi täsmällinen joukko ’nämä/kaikki kuusi opiskelijaa saivat’. On kiinnostavaa, miten erilaisissa teksteissä monikkoa jo on havaittu. Ohjeita lienee syytä selventää.
 

Johtuukohan vaikeasti muistettavista ohjeista myös se, että paljon havaintoja on tullut he jotka -tyyppisistä ilmauksista, joita on käytetty odotuksenmukaisen ne jotka -ilmausten sijaan. Ajatus, että ihmisiin voisi yleiskielessä viitata vain persoonapronominilla, on iskostunut monien mieleen niin, että yleistävässäkään relatiivipronomini-ilmauksessa ei haluttaisi käyttää se- tai ne-pronominia. Yleiskielen suosituksen vastainen rakennetyyppi Uimahalleissa käyvät he, joilla on aikaa on siis selvästi yleistymässä.

Tyyli muuttuu ”isosti”

Useita havaintoja on tullut ns. sinä-passiivin leviämisestä asiateksteihinkin. Moni pitää piirrettä jopa hyökkäävänä, kun kyse on yleistävästi kenestä hyvänsä, ei nimenomaan lukijasta itsestään. Useille nuoremmille kielenkäyttäjille rakenne taitaa kuitenkin olla pelkkä ’ketä hyvänsä’ tarkoittava rakenne, eivätkä he välttämättä edes tule ajatelleeksi ilmaustyypin muodon konkreettista merkitystä. Nähtäväksi jää, kuinka monta kielenkäyttäjäpolvea tarvitaan, ennen kuin sinästä on neutraalistikin tullut kuka vain.

Moni on myös ihmetellyt sanan suuri katoamista asiatyylistä: ”kaikkea tehdään isosti, kaikki on isoa tai mahtavaa”. Uutiskieli voimakkaine kieli- ja mielikuvineen hämmentää muutenkin, kun kerrotaan esimerkiksi laitoksen hoitotason ”romahtaneen rajusti”, kansan ”järkyttyneen syvästi”, kannatuserojen olevan ”äärimmäisen pieniä” tai päätöksen ”äärettömän tärkeä”.

Neutraalin asiatyylin käsite on toki suhteellinen, ja sekin muuttuu sukupolvien myötä. On kuitenkin selvää, että muutoksen keskellä moni seikka oudoksuttaa, koska kirjavan kielimaailman sisältäpäin on vaikeaa saada kokonaisuudesta ”isoa kuvaa”.

Talkoot jatkuvat

Yleiskielen seurantatalkoot jatkuvat. Havaintojaan voi lähettää lomakkeella (ks. linkki alla). Aika ajoin raportoimme lisää lähetetyistä kielenpiirteistä. Kaikki havainnot ovat hyödyllisiä, vaikkei niistä erikseen täällä kerrottaisikaan. Myös uudet havainnot jo tässä tekstissä mainituista piirteistä ovat tervetulleita.

Yleiskielen seuranta
Osallistu yleiskielen seurantatalkoisiin -lomake

Mitä yleiskieli on?

Kieli kuuluu kaikille – myös yleiskieli (blogimerkintä)

Lisätietoja:
Riitta Korhonen
erityisasiantuntija
riitta.korhonen[ät]kotus.fi