Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Kielineuvonnan vuosikymmenet: 2000-luku

Kielitoimiston ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.

Kuudennessa kuulokuvassa käsitellään 2000-lukua ja aiheena on millennium. Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.

Kielineuvonnan vuosikymmenet 7: Vuosituhannen arvoitus!


Taustaa 2000-luvun ensikymmenen kielikysymyksiin

Kielitoimiston puhelinneuvonnan huone

Vuosituhannen vaihtuessa ja 2000-luvun lähetessä elettiin jännittävää aikaa, joka synnytti jo etukäteen myös lukuisia kieleen liittyviä keskusteluja. Miten pitäisi nimittää ensimmäistä vuosikymmentä? Miten kääntää sana millennium?  Millennium-huumaa myös torjuttiin: ”Liian aikaista juhlia, sillä vuosituhat vaihtuu vasta 2001.” Näin kommentoivat jotkut Kielitoimiston puhelinneuvontaan soittaneetkin. Anneli Räikkälä selvitti asiaa Kielikellossa:

”Matemaattisesti ilmaistaessa on yksiselitteisen selvää, mikä on 19. vuosisadan viimeinen ja mikä taas 2000-luvun ensimmäinen vuosi ja vuosikymmen. Matemaattisesti ajatellen vuosisata alkaa ykköseen päättyvällä luvulla ja päättyy nollaan päättyvällä luvulla, siis kuluva vuosisata alkaa vuodesta 1901 ja päättyy vuoteen 2000. Vastaavasti uusi vuosituhat alkaa vuodesta 2001 ja sen ensimmäinen vuosisata päättyy vuoteen 2100. Yleiskielen kannalta hahmotamme kuitenkin vuosikymmenet ja -sadat vuosiluvun ensimmäisten numeroiden mukaan. Siten käytännössä 1900-luvulla tarkoitetaan yleensä jaksoa 1900–1999 ja vuotta 1999 ajatellaan siis usein vuosisadan viimeiseksi vuodeksi. Vastaavasti vuotta 2000 ajatellaan yleensä uuden vuosituhannen ensimmäiseksi vuodeksi, koska vuosiluku alkaa uudella luvulla.

Yleiskielen ja matemaattisesti ilmaisevan kielen voi ennustaa aiheuttavan törmäyksiä ja tulkintaongelmia. Siksi on tärkeätä, että tarkkaa ilmaisua vaativissa yhteyksissä käytetään tarkkoja ilmauksia.” (Kielikello 1/1996.)

Räikkälä, Anneli 1996: Vuosikymmenen, -sadan ja -tuhannen ilmaiseminen (Kielikello 1/1996)

Millennium

Latinasta on peräisin se aikamme sana, joka historian ja sivistyssanakirjojen rauhasta on nostettu jokapäiväiseen käyttöön niin meillä kuin muuallakin, nimittäin millennium. Se tarkoittaa tuhatvuotiskautta ja tuhatvuotisjuhlaa, ja sen
taustalla ovat latinan sanat mille (= tuhat) ja annus (= vuosi) 'tuhat vuotta'. Nyt millenniumilla viitataan vuosituhannen vaihteeseen. Millennium-ongelmat yhdistävät maailman ihmisiä siinä kuin millennium-juhlatkin.” (Hiidenkivi 5/1999.)

Ajankohta herätti myös pelkoja, joihin viittasi muun muassa neuvonnastakin silloin tällöin kysytty lyhenne Y2k  (Y = year vuosi, 2 k = 2 kiloa eli tuhatta). Tällä englanninkielisellä koodilla tarkoitettiin vuotta 2000 ja sen aiheuttamia mahdollisia ongelmia tietojärjestelmille, kun luvut yhtäkkiä nollautuisivat. Katoaisiko kaikki data, romahtaisivatko pankit?

"Vuosituhat- eli ns. Y2K-ongelma johtuu siitä, etteivät eräät vanhemmat tietokoneohjelmat tunnista vuosilukua 2000, vaan saattavat luulla sitä esimerkiksi vuodeksi 1900. Tämä voi sekoittaa esimerkiksi lentoliikennettä, pankkitoimintaa ja muita tietokoneisiin vahvasti nojautuvia aloja.” (STT 24.7.1998.)

Maailmanloppua ei tullut, tietokoneet eivät romahtaneet eivätkä lentokoneet pudonneet.

Eronen, Riitta 1999: Millenniumkuumetta (Ajan sana, Hiidenkivi 5/1999)

Rouva ja puoliso, isäntä ja emäntä

Vuosituhat toi tullessaan monenlaista uutta. Meillä Suomessa valittiin presidentiksi ensi kertaa nainen, Tarja Halonen. Aiemmin muun muassa oikeusministerinä toimineen Halosen valintaan liittyi kohua: hän ei ollut naimisissa vaan avoliitossa, miten häntä voitiin nimittää rouva presidentiksi? Entä voiko hänen avopuolisoaan nimittää puolisoksi?

Tarja Halonen ja hänen puolisonsa, Helsingin Sanomat 22.4.2000.
Keskustelu siitä, sopiiko avopuolisoa nimittää puolisoksi, oli kiihkeää. Se päättyi, kun Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi menivät naimisiin. (Helsingin Sanomat 22.4.2000.) Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Eivät vain rouva ja puoliso hämmentäneet, vaan myös isäntä ja emäntä. Kielitoimiston kielenhuollon tietokantaan on kirjattu seuraava, radion Kielikorva-ohjelmasta poimittu ote:

Kysymys: Tuleeko Mäntyniemeen nyt maaliskuun alussa emäntä- vai isäntäpari, haluttiin myös tietää edellisessä suorassa Kielikorvassa.

Vastaus: Jos on pakko valita, kutsuisin kyllä tulevaa presidenttiparia Mäntyniemen isäntäpariksi, vaikkakin hieman empien. Totta kyllä, että vanhastaan on käytetty sellaisia isäntä-alkuisia sanoja kuin isäntäpari, isäntäväki ja isäntäperhe tarkoittamassa koko perhettä, isäntää ja emäntää. Empimiseni johtuu ennen kaikkea siitä, että isäntä on hyvin sukupuolisidonnainen sana, ja se viittaa ensisijaisesti mieheen. Isäntäpari kertoo minulle, että pari on miesvetoinen ja asioita tarkastellaan miesnäkökulmasta. Tässä tapauksessa se on harhaanjohtavaa, sillä muutto Mäntyniemeen johtuukin emännästä, Tarja Halosesta.

Emäntäpari taas viittaisi kahteen emäntään, sillä emäntä-sanaa ei ole käsitetty koko perheen edustajaksi kuten isäntää: esimerkiksi emäntäväellä on tarkoitettu talon naisia. Tämän ongelman kiertäisin puhumalla vaikkapa Mäntyniemen uusista asukkaista. (20.2.2000.)

Mies, nainen, ihminen ja henkilö

Vuosituhannen alussa nousi sekä kysymysten että tutkimuksen kohteeksi seksistinen ja toisaalta sukupuolineutraali kieli. Meillä se johti pohtimaan muun muassa kysymystä, voiko sana mies tosiaankin viitata paitsi mies- myös naispuoliseen henkilöön. Sopiko esimies korvata esihenkilöllä?  Asiaan otti kantaa myös suomen kielen lautakunta.

Suomen kielen lautakunnan suositus sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi:

”Euroopan neuvosto on antanut suosituksen seksismin karsimiseksi kielestä. – – Yksi tasa-arvon toteutumisen este on seksistinen kieli, jossa maskuliinisuus asettuu feminiinisyyden edelle. Monissa kielissä käytetään maskuliini-ilmauksia viittamaan molempiin sukupuoliin, mikä voi aiheuttaa epätietoisuutta siitä, viitataanko mieheen vai naiseen. – –

Suomen kielen lautakunta haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä.

Lautakunta suosittaa sukupuolineutraaleja ilmauksia luotaessa uusia tehtävänimikkeitä; myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi. Sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä onkin jo pyritty karsimaan, ja jotkin niistä ovat yhteiskunnan ja sukupuoliroolien muuttuessa korvautuneet neutraaleilla vaihtoehdoilla (saamamies → velkoja, edusmies → edustaja, lehtimies → toimittaja, tasa-arvoasiamies → tasa-arvovaltuutettu).

Lautakunnan mielestä erityisesti lainsäädännön ja hallinnon kielessä on syytä kiinnittää huomiota termien ja sanaston valintaan, jotta viralliset ammattinimikkeet tai hallinnon käytänteet eivät osaltaan estäisi sukupuolten välistä kielellistä tasa-arvoa. Lautakunta suosittaa, että tilaisuuden tullen myös nykyisessä säädöskielessä käytettyjä nimikkeitä vaihdetaan vähitellen sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksiin tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.” (Suomen kielen lautakunta 2007.)

Suomen kielen lautakunnan suositus sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi (Kielikello 4/2007)

Kauris vai peura, maamyyrä vai kontiainen?

Puhelinneuvonnassa kuuli myös kysymyksen, miksi sana maamyyrä pitäisi korvata sanalla kontiainen. Kyse oli nisäkäsnimitoimikunnan suurtyöstä, jolla pyrittiin muuttamaan biologisesti harhaanjohtavia lajinnimiä. Koska maamyyrä ei ole myyrä, esitettiin sen nimeksi sanaa kontiainen. Suomen murteissa kontiainen on voinut tarkoittaa useitakin eri eläimiä, joille on yhteistä se, että ne ”kontivat”, liikkuvat kömpelön näköisesti, kuten myös tuttu kontio. Kontiais-nimen taustalla on karjalankielinen maamyyrän nimi maakontio.

Nisäkäsnimitoimikunnassa selvitettiin myös peuran ja kauriin ero: Suomessa ei ollutkaan valkohäntäpeuraa vaan valkohäntäkauris. Nimistötoimikunta esitti lisäksi lukuisia radikaaleja muutosehdotuksia nisäkkäiden vanhoihin suomenkielisiin nimiin, niin että suuri yleisö hämmästeli ja suomen kielen lautakunta jo toppuutteli muistuttaen muun muassa siitä, että sanastotyössä pitäisi aina olla mukana myös suomen kielen asiantuntija.

”Hyvän uudissanan ominaisuuksiin kuuluvat mm. selkeys ja läpinäkyvyys. Lautakunnan mielestä monet ehdotetut nimitykset eivät täytä tätä kriteeriä: 1) Samantapaisia johdoksia on vaikea pitää erillään (pussikko, pussiainen, pusseli, pussikas). 2) Yhdyssanan perusosan pois jättäminen tekee termistä epähavainnollisen (juurirotat > myllikkäät, kultamyyrät > kultiaiset, kummituseläimet > kummittelijat, piikkisiat > piikikkäät, liito-oravat > liiturit, vuorimajavat > murrikat). 3) Epäselviä ovat myös uudet lyhennesanat (hekot, lenkot) ja uudismuodosteet (ratut, hiirut). – ” (Suomen kielen lautakunta 2008.)

Liito-orava. Kuva: Riitta Korhonen.
Suomen kielen lautakunta piti liito-oravaa liituria havainnollisempana nimityksenä. Kuva: Riitta Korhonen.

Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Suomen kielen lautakunnan kannanotto 2008)

Kielitoimiston sanakirja

Vuonna 2004 uusi sanakirja, Kielitoimiston sanakirja, syrjäytti edellisen vuosikymmenen Suomen kielen perussanakirjan, jonka tuorein versio, CD-Perussanakirja, tosin oli jo enteillyt uutta sähköistä aikaa. Kielitoimiston sanakirja ilmestyi ensin sähköisenä ja sitten, vuonna 2006, kolmiosaisena painettuna versiona.  Myöhemmin sanakirjaa on päivitetty ja päivitetään säännöllisesti, ja nykyään sanakirja on vapaasti luettavissa verkossa.

Vuonna 2004 ilmestyneen sähköisen Kielitoimiston sanakirjan uudissanoja olivat muun muassa globalisaatio, brändi, geenikartta, matkakortti, nettikahvila ja vanhempainvapaa.

Vuonna 2006 ilmestyneestä painetusta Kielitoimiston sanakirjasta löytyvät muun muasssa kaverikoira, kotoistus, stailata, sudoku, vaalikone ja vuokralääkäri.

Vuoden 2008 sähköisen version uusia hakusanoja taas olivat esimerkiksi ajatushautomo, eläinsuojelurikos, energiansäästölamppu, kotiteatteri, retro, verkkourkinta ja äijähuumori.

Poimintoja puhelinneuvonnasta

Kysymys: Euro otettiin Suomessa ja muissa EMU-maissa käyttöön vuoden 2002 alusta. Miten lyhennetään euro ja sentti?

Vastaus: Varsinkin euron käyttöönottovaiheessa euro ja sentti kannattaa kirjoittaa kokonaisiksi sanoiksi, jotka ovat tutumpia kuin lyhenteet. Euron voi lyhentää useammalla tavalla: €, e tai EUR. Sentti voidaan lyhentää kahdella tavalla, ensinnäkin suomen sanasta sentti muodostetulla lyhenteellä snt, joka on käytössä esimerkiksi oppikirjoissa ja verolomakkeissa. Toiseksi sentistä voi käyttää lyhennettä c (suomen kielen lautakunnan päätös 12.11.2001). Lyhenne tulee sanasta cent, joka on euron sadasosan nimitys muilla EU:n kielillä kuin suomeksi ja kreikaksi.

Kysymys: Miksi atk-osasto on muuttunut IT-osastoksi?

Vastaus: Uudenkin tekniikan sanat vanhenevat. Automaattisen tietojenkäsittelyn sijasta on alettu puhua informaatiotekniikasta (eli tietotekniikasta), jonka lyhenne on IT. [Tämän isokirjainlyhenteen rinnalla alettiin pian käyttää pienikirjaimista lyhennettä it.] 

Kysymys: Miten voitaisiin suomentaa englannin sana reality-tv?

Vastaus: Käytössä ovat olleet sanat todellisuus-tv, tosielämä-tv ja tosi-tv. [Viimeksi mainittu jäi elämään, joskin ammattipiireissä puhutaan yhä myös realitystä ohjelmatyypin nimenä.]

Kysymys: Miksi käytetään sellaisia ärsyttäviä muoti-ilmauksia kuin lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti?

Vastaus: Tavoitellaan ehkä vakuuttavuutta, mutta joskus merkitys voi olla epäselvä ja on parempi sanoa vanhanaikaisesti vaikka periaatteessa, tai tarkoituksesta riippuen vain yleensä.

Muita yleisiä kysymyksiä:

Internet vai internet? Internetiä vai internettiä? Miten tutkielmaan merkitään Internet-lähteet? Entä Internet-osoitteet yleensä?  

Miten tekstinkäsittelyohjelmalla tuotetaan š eli hattu-s? Miksi sitä ei voi korvata sh:lla?

Miten käytetään lyhenteitä ELY ja AVI?

Miten taipuu kauppakeskuksen nimi Iso Omena?

Kirjoitetaanko burkha vai burka?

Viro vai Eesti? Peking vai Beijing? Euroopan unioni vai Euroopan Unioni?  

Milloin sopii sanoa moi”? Miksei enää osata teititellä?

Kielineuvonta nyt

Oheisesta tilastosta näkyy, että vuonna 2001 Kielitoimiston puhelinneuvontaan tuli yli kolmetoistatuhatta puhelua vuodessa, keskimäärin 61,6 puhelua päivässä. Tuolloin puhelimessa päivystettiin viisi tuntia, nykyään enää kaksi tuntia päivässä.

Neuvonnan tarve on vähentynyt sitä mukaa kuin on ilmestynyt kielenkäytön oppaita ja muita julkaisuja, niin painettuja kuin sähköisiäkin, joista monet kieliasiat voi itse tarkistaa. Näitä ovat etenkin verkossa vapaasti luettavat Kielitoimiston sanakirja, Kielitoimiston ohjepankki ja Kielikellon arkisto sekä Kotuksen verkkosivut kaikkineen. Silti neuvontaa tarvitaan yhä. Monet toivovat kielenkäyttöapua työhönsä, kun pitää soveltaa ohjeita tai eteen tulee kokonaan uusia käsitteitä ja termejä. Neuvonnassa esiin tulleita kysymyksiä selvitetään usein laajemminkin, ja näin lisääntyvä tieto leviää ja hyödyttää monia muitakin kuin vain neuvontapuhelimeen soittavaa yksittäistä henkilöä.

Neuvontapuhelin. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Neuvontapuhelin. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.