Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Kielineuvonnan vuosikymmenet: 1960-luku

Kielitoimiston ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.

Kolmannessa kuulokuvassa käsitellään 1960-lukua ja aiheena on Matka Kuuhun! Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.

Kielineuvonnan vuosikymmenet 3: Matka Kuuhun! (Yle)


 

Kielineuvonta kuulennolla

Yksi 1960-luvun merkkitapauksista oli ensimmäinen miehitetty kuulento. Apollo 11 laskeutui Kuun kamaralle 20.7.1969. Kuulento sai osakseen paljon huomiota Suomessakin, ja tapaus poiki kysymyksiä myös Kielitoimiston puhelinneuvontaan.

Astronautit laskeutuivat Kuuhun Eagle-nimisellä kuumoduulilla. Kuten monissa muissakin vierassanoissa, on myös moduulissa ongelmana vokaalin pituus: pitääkö siis kirjoittaa moduli vai moduuli?

Kuun tunnetuimpiin pinnanmuotoihin kuuluvat kraatterit. Tästäkin hankalasta vierassanasta kysyttiin puhelinneuvonnasta: tuleeko kraatteriin yksi vai kaksi t:tä?

Kuulento taisi olla innoittajana myös soittajalla, joka tiedusteli, kirjoitetaanko Kuu isolla vai pienellä alkukirjaimella.

Kraatteri, kuumoduli ja rengasvuori (sanalippuja Nykysuomen sanakirjan arkistosta). Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Sanalippuja Nykysuomen sanakirjan arkistosta. Kuva: Ulla Onkamo

Vinyyli, symboli ja informaatio

Moduuli ei ollut ainoa sana, jossa vokaalin pituus herätti 1960-luvulla kysymyksiä. Sama pulma koski monia muitakin vierasperäisiä sanoja. Oikeinkirjoitusongelmia ovat neuvonnan päiväkirjojen mukaan tuottaneet esimerkiksi inflaatio, sosiaalinen, normaali, illuusio, katastrofi, mikroskooppi, teknologinen, hygienia, hygieeninen, informaatio, operaatio, diagnoosi, diplomi, makaroni, symboli, mikrofoni, akryyli ja vinyyli. Aivan erityisen ongelmallinen on näyttänyt olleen organisaatio, jonka kirjoitusasua on kysytty todella ahkerasti.

Nykyisin tällaisten vierassanojen oikeinkirjoituksesta ei kysytä yhtä usein kuin puhelinneuvonnan alkuvuosikymmeninä. Nämä sanat ovat jo niin vakiintuneita, etteivät ne aiheuta kielenkäyttäjille paljonkaan ongelmia. Lisäksi tällaiset pienet oikeinkirjoitusasiat on helppo ratkaista esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan tai ohjepankin avulla, jotka ovat kaikkien saatavilla verkossa.

Shekki, šekki vai sekki?

Toinen yleinen vierassanoihin liittyvä oikeinkirjoitusongelma 1960-luvulla koski lainasanojen suhuäänteitä: pitäisikö suosia hattu-s:ää, sh:ta vai pelkkää s:ää? Askarruttavia suhusanoja olivat ainakin sekki, sabloni, brosyyri, montaasi, tussi ja hasis.

Suhuäänteiden merkitseminen on kuulunut kielenhuollon historian hankaliin kysymyksiin. Vielä 60-luvulla vaikkapa tussi on saatettu kirjoittaa kahdella hattu-s:llä, mikä ei varmaankaan juolahtaisi nykykirjoittajan mieleen.

Nykysuomen sanakirja valmistui

Yksi vuosikymmenen kielitapauksista oli Nykysuomen sanakirjan valmistuminen. Viimeinen eli kuudes osa julkaistiin vuonna 1961. Reilut 200 000 hakusanaa sisältäneen sanakirjan toimitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja julkaisi WSOY.

WSOY:n mainos Nykysuomen sanakirjasta
WSOY mainosti Nykysuomen sanakirjaa lehti-ilmoituksella.

Kielitoimisto tunnetaan

1960-luvulla Kielitoimisto oli jo vakiinnuttanut asemansa ja sen työ tunnettiin melko hyvin. Toimintaan liittyi kuitenkin myös mielikuvia, jotka eivät välttämättä olleet aivan totta.

Toisin kuin usein luullaan, Kielitoimistossa ei juuri sepitetä sanoja. Esimerkiksi puhelinneuvonnassa saatetaan kyllä ottaa kantaa sanaehdotuksiin, mutta Kielitoimistosta lähtöisin olevat sanat ovat harvinaisuuksia. Tästä huolimatta käsitys itse keksittyjen sanojen tuputuksesta elää sitkeästi. Monet uskovat yhä, että esimerkiksi selloa tarkoittava haarasoipio olisi Kielitoimiston sanaehdotus.

Täpö ja haarasoipio. Kari Suomalainen, Helsingin Sanomat 1962.
Kari Suomalaisen pilapiirros julkaistiin Helsingin Sanomissa 1961. © Kari Suomalaisen perikunta.

Oikeakielisyyden puu. Kari Suomalainen, Helsingin sanomat 11.5.1962.
Kari Suomalainen kiteytti hauskalla tavalla käsityksen Kielitoimistosta ankarana puutarhurina. Julkaistu Helsingin Sanomissa 1962. © Kari Suomalaisen perikunta.