Kotimaisten kielten keskuksen lehtien, kirjojen ja muiden julkaisujen esittelyt sekä pääsy verkossa oleviin julkaisuihin.

Suomen ruotsinkieliset kuntien nimet

Valtioneuvoston päätös kuntien ruotsin- ja kaksikielisyydestä 13.12.2012 koskee vuosia 2013–2022.

Kunnalla voi olla sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi, vaikka kunta ei olisikaan kaksikielinen. Kielilain nojalla kunnat jaetaan yksikielisiin suomen- tai ruotsinkielisiin kuntiin ja kaksikielisiin kuntiin, joissa enemmistökielenä on suomi tai ruotsi. Kunta on yksikielinen, jos sen asukkaat ovat samankielisiä tai jos siinä asuvia toiskielisiä on vähemmän kuin 8 %. Kunta on kaksikielinen, jos toiskielisiä on 8 % tai vähintään 3 000 henkeä tai jos valtioneuvosto jonkin kunnan valtuuston esityksestä päättää julistaa kunnan kaksikieliseksi. Kaksikielistä kuntaa ei saa määrätä yksikieliseksi, ellei toiskielisten määrä ole vähentynyt 6 %:iin tai sitä pienemmäksi.

Ks. myös Svenskt lagspråk i Finland – Ruotsinkielinen lakikieli. Föreskrifter, anvisningar och rekommendationer från statsrådets kansli – Valtioneuvoston kanslian määräykset, ohjeet ja suositukset 1/2010: Namn och namnanvändning, s. 149. (pdf)

Kaksikieliset kunnat, joissa enemmistökieli on suomi

Espoo – Esbo

Hanko – Hangö

Helsinki – Helsingfors

Vantaa – Vanda

Kaskinen – Kaskö

Kauniainen – Grankulla

Kirkkonummi – Kyrkslätt

Kokkola – Karleby

Lapinjärvi – Lappträsk

Loviisa – Lovisa

Lohja – Lojo

Myrskylä – Mörskom

Pyhtää – Pyttis

Porvoo – Borgå

Sipoo – Sibbo

Siuntio – Sjundeå

Turku – Åbo

Vaasa – Vasa

Kaksikieliset kunnat, joissa enemmistökieli on ruotsi

Ingå – Inkoo

Kimitoön – Kemiönsaari

Kristinestad – Kristiinankaupunki

Kronoby – Kruunupyy

Larsmo – Luoto

Malax – Maalahti

Närpes – Närpiö

Korsholm – Mustasaari

Korsnäs

Pargas – Parainen

Jakobstad – Pietarsaari

Pedersöre – Pedersören kunta

Raseborg – Raasepori

Nykarleby – Uusikaarlepyy

Vörå – Vöyri

Yksikieliset ruotsinkieliset kunnat

Brändö

Eckerö

Finström

Föglö

Geta

Hammarland

Jomala

Kumlinge

Kökar

Lemland

Lumparland

Mariehamn – Maarianhamina

Saltvik

Sottunga

Sund

Vårdö

Yksikieliset suomenkieliset kunnat, joille vahvistettu myös ruotsinkielinen nimi

Enontekiö – Enontekis

Eurajoki – Euraåminne

Hailuoto – Karlö

Hamina – Fredrikshamn

Hyvinkää – Hyvinge

Hämeenkyrö – Tavastkyro

Hämeenlinna – Tavastehus

Iisalmi – Idensalmi

Ikaalinen – Ikalis

Ilomantsi – Ilomants

Inari – Enare

Isojoki – Storå

Isokyrö – Storkyro

Jokioinen – Jockis

Joroinen – Jorois

Järvenpää – Träskända

Kaarina – S:t Karins

Kajaani – Kajana

Karijoki – Bötom

Karkkila – Högfors

Kaustinen – Kaustby

Kerava – Kervo

Kokemäki – Kumo

Kustavi – Gustavs

Köyliö – Kjulo

Lahti – Lahtis

Laihia – Laihela

Lappeenranta – Villmanstrand

Lapua – Lappo

Lieto – Lundo

Liminka – Limingo

Merikarvia – Sastmola

Mikkeli – S:t Michel

Naantali – Nådendal

Nousiainen – Nousis

Oulu – Uleåborg

Paimio – Pemar

Pirkkala – Birkala

Pomarkku – Påmark

Pori – Björneborg

Pornainen – Borgnäs

Raahe – Brahestad

Raisio – Reso

Rauma – Raumo

Sauvo – Sagu

Savonlinna – Nyslott

Taivassalo – Tövsala

Tampere – Tammerfors

Teuva – Östermark

Tornio – Torneå

Tuusula – Tusby

Ulvila – Ulvsby

Uusikaupunki – Nystad

Veteli – Vetil

Vihti – Vichtis

Virrat – Virdois

Ylitornio – Övertorneå

Ähtäri – Etseri

Historiallisia ruotsinkielisiä nimiä

Kuntien virallisesti vahvistettujen nimien lisäksi on perinteisiä, vanhastaan tunnettuja ruotsinkielisiä nimiä, joita voi käyttää esimerkiksi historiallisissa ruotsinkielisissä teksteissä, mm. Vemo (Vehmaa), Virmo (Mynämäki).