Kultaa ja hopeaa

Venäläisten kerrotaan kuljettaneen ryöstösaalista lahden yli. Jää oli pettänyt hevosten alla ja veteen oli vajonnut monta kultatynnyriä. Tuon kulta-aarteen saa se, joka pystyy ajamaan yksiöisellä varsalla yksiöistä jäätä pitkin tai heittämään kirveen lahden vastarannalle. Kyseinen lahti on Outokummussa ja nimeltään Kultalahti.

Edellä mainittu aarteisiin liittyvä tarina on varsin yleinen, ja siitä on olemassa erilaisia muunnoksia. Paikalle hukkuneen hopea- tai kultasormuksen sanotaan toisinaan myös olevan aiheena paikannimeen. Esimerkiksi Evijärven Kultalahdesta on useitakin selityksiä: ”siihen on puonnuj joltakin papinemännältä sormus, kun olleet soutelemassa”; ”joku tullu kalasta, pesi käsiään ja sormus putos”; ”kultasormus on löyetty järvestä”.

Tosiasiassa harvemmin paikoissa on kultaa tai hopeaa ollut. Usein nimen taustalla on vaikutelma paikan värisävystä tai luonnehdinta maaperästä. Paikka on auringon paisteessa kimmeltänyt nimenantajan silmissä erityisen kauniisti, kuten mainittu Evijärven Kultalahti: ”Vesi kimmeltää ilta-auringossa, vedenpinnasta kajastaa kuin kulta.” Paikalla on saattanut esiintyä katinkultaa, kuten monilla Kultakallioilla ja Kultavuorilla, muuta kiillettä tai hienoa hiekkaa tai kasvaa vaaleaa jäkälää, kuten Urjalan Hopeavuorella tai kissankäpälää, kuten Tammelan Hopeamäellä. Nimi on ehkä annettu leikkimielellä, joskus taas kaunistelumielessä, esimerkiksi Paskalampi on toisinaan muuntunut nimeksi Kultalampi.

Muutama mökkipalsta taas on nimetty Kultarannaksi presidentin kesäasunnon mukaan. Naantalin Kultaranta-nimi on vanha, se on esiintynyt tilan- ja kylännimenä jo keskiajalla. Nimen syntyyn on mahdollisesti vaikuttanut kaunis punertava kallioranta. Myös Hopearantaa esiintyy loma-asutuksen nimissä.

Esimerkkejä paikannimikokoelmista:

Hopeakallio (Karttula). ”Siinä kalliossa om paljo kasinkultoo (= katinkultaa). Sen tähen ne sitä Hoppeekallioks sannoo.”

Hopealammi (Nastola) on pieni lampi Kumialla lähellä Ison-Kukkasen rantaa. Lammesta kerrotaan seuraavaa tarinaa: Lampeen on isonvihan aikana kätketty hopea-aarre. Tämän aarteen saa haltuunsa se, joka juhannusyönä kiertää lammen rannalla olevaa Aarrekiveä kukko mukanaan mitään puhumatta ja sitten tappaa kukon tälle kivelle. Silloin kivi vierii itsestään lampeen ja nostattaa aarteen ylös.

Hopealammit (Pielisjärvi) ovat kaksi pientä lampea,”ne kun on niin valkeevetisii”.

Hopealampi (Tohmajärvi) on 1930-luvulla syntynyt Häpeälammen uudempi nimi, jota käyttää lähinnä kesäasukkaat.

Hopearanta (Pälkäne) on Kostianvirran rantaa. Tällä paikalla kasvoi vielä 1950-luvulla piilipuita, mistä sai nimensä.

Hopeasaari (Eno) on saari Mäntylammissa. Kerrotaan, että saareen on kätketty aarre, hopearahoja. Saaresta käytetään myös nimiä Aarresaari ja Rahasaari.

Hopeasaari (Juva) on entinen saari Sääksjärvessä. Siellä on hienot hiekkarannat.

Hopiavuori (Taivassalo) on noin 20 m korkea vuori. Laki on melkein paljasta kalliota. Nimensä se on saanut aivan hopeanvärisestä savesta, jossa on ikään kuin näkinkenkiä joukossa. Hopeavuori ollut joskus saari, joten ympäristö on vanhaa merenpohjaa.

Kultalampi (Saarijärvi) on pieni lampi. Nimen kerrottiin johtuvat siitä, että lammessa on ollut pieniä kellertäviä kaloja.

Kultalähde (Loimaa) on luonnonlähde, jonka nimi annettu siksi, että sen vesi on hyvänmakuista ja kirkasta.

Kultapelto (Kiuruvesi) on pelto, joka ostettiin Kulta-nimisen lehmän myyntirahoilla.

Kultapuro (Parkano) on saanut nimensä siitä, kun puroon paistava aurinko välkehtii siinä kauniisti.

Kultasaari (Nivala) on metsäsaari. ”Ne puhhuu että siinä ois kulta-aarre. Sieltä löyty vanaha rintaneula.”

Kultavuori (Ilomantsi). Kun Kuolismaan ja Liusvaaran välistä maantietä rakennettiin (1921-22), tuli Pienen Saarivaaran kohdalla oleva tieosuus hyvin kalliiksi. Sillä kohdalla sai Pieni Saarivaara Kultavuoren nimen.

Helinä Uusitalo
20.12.2005