Jämsän murrenäytteen selitykset 

Jämsän murteen piirteitä

Hämäläisiä piirteitä

Kaksi- ja useampitavuisten verbien 3. infinitiivin inessiivin tunnukseton muoto,  esim. kuuluu(n) = kuulumaan, palaan = palamaan.

Savolaisia piirteitä

mehtä = metsä
männä = mennä

[']  Loppu-i:n on kadonnut, mutta jättänyt i-värin edeltävään konsonanttiin. Sitä merkitään näissä litteroinneissa pienellä pystyviivalla ylhäällä kirjaimen oikealla puolella. Esim. tul', vesas'.

[´]  Vokaalialkuisten sanojen edessä esiintyy luja aluke eli laryngaaliklusiili, joka syntyy, kun ilmavirran tulo katkaistaan hetkeksi sulkemalla kurkunpää. Luja aluke voi myös kahdentua silloin, kun sitä edeltävässä sanasta on kadonnut loppu-n tai loppu-k. Luja aluke paljastaa savolaisuuden usein silloinkin, kun puhuja käyttää muutoin yleiskieltä. Luja aluke merkitään näissä litteroinneissa pienellä pilkulla rivin yläosaan vokaalialkuisen sanan eteen, ja joskus myös sitä edeltävän sanan jälkeen, jos siitä sanasta on heittynyt pois loppu-n tai loppu-k. Esim siihi ´eht = siihen ehti, rovijo´ ´ale = rovion alle, joki ´ala = jokin ala.

Pitkät väljät vokaalit ovat diftongiutuneet, esim. voan = vaan, oarnijomehtät = aarniometsät, veänsvät = väänsivät.

Mahdollisia vanhoja karjalaispiirteitä

lähtii = lähtee
paluu = paloa