Suomalaiset nimet viron kielessä

Kielten lähisukulaisuus aiheuttaa viron kielen käyttäjille samantapaisia kysymyksiä suomalaisten nimien käytöstä kuin suomalaisilla on virolaisten nimien käytöstä.

Virossa nimistönhuolto on päätynyt ottamaan joustavan kannan: suomalaisia nimiä taivutetaan yleensä kuten sitaattilainoja (siis muiden vieraiden nimien tapaan). mutta joitakin tyyppejä voi mukauttaa viron kieleen. Tässä suhteessa suomen kielen lautakunnan suositus 2004 ottaa selkeämmin kantaa sitaattilainojen suuntaan.

Samojakin suomalaisia nimiä voidaan näin ollen virossa taivuttaa eri tavoin sen mukaan, käsitetäänkö ne sitaattilainoiksi vai ei. Sitaattilainaksi käsitettynä esimerkiksi Suomen järvennimi Pielinen taipuu genetiivissä Pielineni, mutta viroon mukautettuna Pielise. Vastaavasti taipuvat nen-loppuiset sukunimet, esimerkiksi Kukkonen, gen. Kukkoneni, partit. Kukkoneni, adess. Kukkonenile. Mutta jos nimet mukautetaan viroon, taivutus onkin seuraava: gen. Kukkose, part. Kukkost, adess. Kukkosele. Esimerkiksi Padasjoki taipuu sitaattilainana seuraavasti: gen. Padasjoki, partit. Padasjoki, adess. Padasjokile. Viroon mukauttaen nimen taivutusmuodot ovat gen. Padasjoe (ei kuitenkaan viron -jõe), part. Padasjoke (tai -joge), adess. Padasjoele. (Peeter Päll 1999: Maailma kohanimed.)

Vaikeimpia ovat virolaisten kielten huoltajien mukaan sellaiset suomalaiset paikan- ja sukunimet, joiden lopussa on virolaiselle tuttu sana, kuten -joki, -järvi, -niemi, -mäki, -ranta, -saari tai -salmi. Tällaisetkin nimet voidaan mukauttaa viroon, koska sanat ovat yhdistettävissä viron sanoihin, mutta nimet voidaan käsittää myös sitaattilainoiksi. Molemmat taivutustavat ovat virossa sallittuja, kunhan yhdessä tekstissä noudatetaan vain yhtä tapaa.