Peruskarttojen nimistö

Peruskarttanimistön kehitys

Peruskarttojen nimistö on kehittynyt nykyiselleen kartantekijöiden ja nimiasiantuntijoiden yhteistyön tuloksena. Kehitystä tapahtuu yhä.

Kartan tehtävänä on toisaalta säilyttää vanhaa nimistöä, vaalia nimiperinnettämme, mutta toisaalta kartan täytyy pysyä muutoksissa mukana eli olla ajantasainen. Myös nimet muuttuvat aikojen kuluessa, ja asutuksen laajentuessa tarvitaan uusia nimiä uusille asutusalueille.

Peruskartan nimistö on hyvä lähtökohta myös nimistönsuunnittelijoille, koska koko karttanimistön syntymisen taustalla on ollut paikallisten asukkaiden haastattelu. Peruskartasta voidaan ottaa mallia ja aineksia luotaessa uutta nimistöä.

Kartantekijöiden kannalta peruskartan nimistön moitteeton kunto on tärkeä senkin takia, että peruskartoista tehdään nykyisin monenlaisia sovelluksia, joissa nimien virheelliset asut helposti leviävät.

Palaa otsikoihin

Mistä nimet karttaan?

Peruskarttojen tuotanto aloitettiin vuonna 1947. Nimistöä on kartoitusten yhteydessä hankittu karttoihin alusta alkaen pääasiassa keräämällä haastatteluin ”maastosta”, mutta myös vanhoista kartoista ja asiakirjoista. Lähtökohtana on aina ollut se, että karttaan otettavien nimien on oltava paikallisten asukkaiden antamia ja käyttämiä.

Kartoittajat ovat muun kartoitustyön ohella haastatelleet kartoitettavan alueen asukkaita ja tarkistaneet vanhemmissa kartoissa olleiden nimien oikeellisuutta ja saaneet karttaan myös uusia nimiä. Nykyisin kartoitukseen liittyvä nimien keruu on vähentynyt, mutta uusia nimiä saadaan yhä karttoihin varsinkin sellaisilla alueilla, joissa karttanimistö on ennen ollut harvaa. Tällaiset uudet karttanimethän ovat olleet suullisessa käytössä usein jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja, mutta tulevat nyt kirjalliseenkin käyttöön, kun ne painetaan karttaan.

Laajamittaisemmin on suullista nimiperinnettä kerätty ja tallennettu kielitieteilijöiden ja historiantutkijoiden aloitteesta kuitenkin jo 1800-luvulta alkaen. Nimien tallennusta ja arkistointia hoitamaan asetettiin vuonna 1915 Tieteellisten seurojen paikannimitoimikunta. Toimikunta laati paikannimien keruuohjelman, joka pääpiirteissään on voimassa edelleen. Tavoitteeksi asetettiin järjestelmällinen kaikkien paikannimien tallennus Suomessa ja Suomeen rajoittuvilla suomenkielisillä alueilla.

Nykyisen Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmat sisältävät Suomesta ja lähialueilta yli kaksi ja puoli miljoonaa nimitietoa. Keruu jatkuu yhä. Nimiä keräävät kielitieteellisen koulutuksen saaneet nimistöntutkijat ja suomen kielen opiskelijat, usein kotiseudultaan tai muuten tuntemaltaan alueelta. Kerääjät laativat kokoelmansa yhteyteen myös listan keruualueensa karttojen virheellisistä nimistä.

Palaa otsikoihin

Nimistöntarkistus

Peruskarttatuotannon alusta alkaen ovat nimistöntutkijat tarkistaneet karttojen nimistöä. Nimistöntarkistus vakinaistui vuonna 1959. Työn aloitti Sanakirjasäätiön nimistöjaos ja ruotsinkielisten nimien osalta Svenska Litteratursällskapet i Finland.

Nykyisin nimistöasiantuntemusta edustavat ja tarkistustyötä jatkavat vuonna 1976 perustetun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (vuodesta 2012 Kotimaisten kielten keskus) kielenhuolto-osaston ja ruotsin kielen osaston nimistönhuoltajat. Saamenkielisten nimien huollosta vastaa Oulun yliopiston saamen kielen asiantuntija.

Ennen uuden kartan painatusta on karttaan tulevien nimien siis käytävä läpi nimistöntarkistuksen seula. Tarkistajan tehtäviksi on määritelty ensinnäkin nimien normaalistaminen eli yleiskielistäminen (kartoittaja merkitsee kuulemansa nimen murteellisessa muodossa): mäkpellosta tulee Mäkipelto, soejjinsuosta Soidinsuo. Paikallista murreväriä pyritään kuitenkin säilyttämään mahdollisuuksien mukaan, koska on tärkeää, että seudun asukkaat tuntevat nimet omikseen vielä yleiskielistämisen jälkeenkin.

Lisäksi nimistöntarkistuksessa korjataan tarvittaessa nimen oikeinkirjoitus: kirjoitetaan Iso-Valkeainen, mutta Iso Valkealampi, Ala-Pirttimäki, mutta Alimmainen Käärmejärvi, Vasikkaaho korjataan asuun Vasikka-aho. Selvät virheet nimissä (Ylä-Räsälä kuuluu olla Ylä-Räisälä) tai nimien sijoituksessa korjataan ja nimiä voidaan myös lisätä karttaan. Myös kartan reunateksteinä olevien nimien taivutukseen (Suolahteen eikä Suolahdelle, Isoonkyröön eikä Isokyröön) puututaan tarvittaessa.

Nimistöntarkistaja käyttää työssään apuna ennen kaikkea Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston paikannimikokoelmia. Karttanimistön tarkistustyössä käydään läpi kartan nimet yksi kerrallaan ja verrataan niitä kunkin alueen paikannimikokoelmiin ja keruissa käytettyihin karttoihin. Tarkistajalla on käytettävänään myös Nimiarkistossa säilytettävät nimistöstä tehdyt opinnäytteet sekä arkistoon koottu nimistöntutkimukseen liittyvä kirjallisuus.

Jokaista korjausta ja muutosta punnitaan tarkkaan. Tietoa ratkaisujen perustaksi saadaan paitsi nimikokoelmista ja kartoittajilta, myös maanmittaustoimistojen asiakaspalvelun kautta tai suoraan kartan käyttäjiltä. Ristiriitaisia tietoja punnitessaan tarkistaja voi vielä ottaa yhteyttä paikkakunnan asukkaisiin saadakseen mahdollisimman tarkan kuvan tilanteesta. Tutkimustyön tuloksena syntyy maanmittaustoimistoihin lähetettävä lista suositettavista nimistä ja nimiasuista.

Palaa otsikoihin