Sanakirjoja

Kielitoimiston sanakirja, painettu (2012).  Uusittu ja laajennettu versio Suomen kielen perussanakirjasta. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 170. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.  Teos kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Kielitoimiston sanakirjassa on noin 100 000 hakusanaa.

Kielitoimiston sanakirja, sähköinen (2012). Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 166. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone. Internetpalvelu. Sähköinen Kielitoimiston sanakirja ilmestyi ensi kerran vuonna 2004 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Kielikone Oy:n julkaisemana. Sanakirja on saatavissa internet- ja intranetversiona. Internetversio on osa Kielikone Oy:n MOT-sanakirjastoa.

Suomen kielen perussanakirja. 1990–1994. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Kielitoimiston sanakirjan edeltäjä.

CD-Perussanakirja. 1997.  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 94.  – Suomen kielen perussanakirjaan pohjautuva sähköinen sanakirja, jonka hakusanastoa on päivitetty 2 000 uudella sanalla ja johon on merkitty kaikkien taipuvien hakusanojen taivutus näkyviin.

Uudissanasto 80. 1979 Toim.  Aarre Huhtala ja Taru Kolehmainen, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto.  SKS ja WSOY. – Uudissanasto 80:n sanat ovat (50-), 60- ja 70-luvuilla syntyneitä sanoja, joita ei ole Nykysuomen sanakirjassa. Valtaosa niistä on sittemmin otettu mukaan Suomen kielen perussanakirjaan.

Nykysuomen sanakirja. 1951–61, 14. painos 1996. WSOY. Noin 201 000 hakusanaa.  – Nykysuomen sanakirjan sisältö on kaikissa painoksissa ja laitoksissa muuttamaton.

Nykysuomen sivistyssanakirja – Vierasperäiset sanat. 1991. 13. painos  (= Nykysuomen sanakirja 4). SKS ja WSOY. Noin 30 000 hakusanaa. Nykysuomen laitoksen toimittama.

Suomen sanojen alkuperä. 1992–2000. Etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. SKS.  Artikkeleissa esitellään hakusanan keskeisiä johdoksia, sanojen erikoismerkityksiä sekä esiintymistä murteissa ja suomen kirjakielen eri kehitysvaiheissa.

Kaisa Häkkinen 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY. Kuvaa suomen kielen sanaston alkuperää, ikää, rakennetta ja kehitystä. Yli 6 000 hakusanaa.

Kaisa Häkkinen 1990: Etymologinen sanakirja. 2., tarkistettu painos.  (= Nykysuomen sanakirja 6.) WSOY. Esittelee suomen kielen yleisimpien sanojen alkuperää, rakennetta ja kehitystä, perusaineistona 1 000 yleisintä sanaa.

Heikki Paunonen 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Laatineet Heikki ja Marjatta Paunonen. WSOY. – Kirjassa on noin 33 000 hakusanaa, joukossa myös slangiasuisia henkilön- ja paikannimiä.

Jarva, Vesa – Nurmi, Timo 2006: Oikeeta Suomee. Suomen puhekielen sanat ja sanonnat. WSOY. – Lähes 7 000 hakusanaa ja sanontaa, käytännön esimerkkejä ja vieraskielisille hakusanat englanniksi.

Riitta Eronen 2007: Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen. Otava. – Kirjassa esitellään aihepiireittäin vuosina 1982–2007 Mitä, missä, milloin -vuosikirjoissa olleet uudissanat.

Synonyymisanakirja. 1989. Toim. Harri Jäppinen. (= Nykysuomen sanakirja 7.) WSOY.  – Noin 18 000 hakusanaa. Ryhmittelee samaa tarkoittavia tai merkitykseltään läheisiä sanoja yhteen. Yleiskielen sanojen lisäksi mukaan on otettu joukko arkikielen ja slangin sanoja sekä vierassanoja.

Kalevi Koukkunen 1990: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY . – Teoksessa selitetään tuhannen tavallisen vierassanan alkuperä.

Kaarina Turtia 2001: Sivistyssanat. Otava.

Veli Valpola 2000: Suuri sivistyssanakirja. WSOY.