Varsinaiskarjala
Perinteisessä murrejaossa varsinaiskarjalalla tarkoitetaan karjalan kielen toista päämurretta (toinen on livvi eli aunuksenkarjala), ja se koostuu vienankarjalan ja eteläkarjalan murteista.
Varsinaiskarjalan eteläisiin murteisiin eli eteläkarjalaan kuuluvat Suomen entisen Raja-Karjalan Suojärven, Korpiselän, Suistamon ja Impilahden pitäjissä sekä Ilomantsin itäisimmissä osissa puhutut murteet, Karjalan tasavallassa Pohjois-Aunuksessa puhuttavat murteet sekä etelämpänä Venäjällä puhuttavat ns. saarekemurteet, joista tverinkarjala elää edelleen (ks. erikseen sivu Tverinkarjala).
Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttujen eteläkarjalaismurteiden, lähinnä Suojärven murteen pohjalta kehitetään kirjoitettua kieltä, jonka laatijat ovat nimenneet varsinaiskarjalaksi.
Varsinaiskarjalan kirjakieltä
Rovioloin poltanda ol’i miul mielehistä. Mie kui näit ol’in vie brihattšun’i. Hyvin kui syttyi da räškähti palamah, sidä ol’i lyšt’i kattšuo. A kui hiillutti äijäl, pidi loitammaks’ pakustuo, muite voi tul’i tarttuo riivittšäh. Lopuškal kui jällel ol’i hiilava tuhka, muissan kui patšoida paissoimmo. Pan’immo tuhkih nagrista da välis vie kartohkua, konza ei olluh nagrista. A, voi, voi, min ol’i hyvät aromit. Vie nygöigi tuloh vezi kielel muisselles. (Paavo Harakka: Paavon paginat. Karjalankielizie paginoi. Karjalan Kielen Seura 2010.)
Suomeksi:
Minä pidin rovioiden [juurakkokasojen] polttamisesta. Nimittäin silloin kun olin vielä pikkupoika. Kun [tuli] hyvin syttyi ja räiskähti palamaan, sitä oli hauska katsoa. Mutta kun kuumotti kovasti, piti perääntyä kauemmaksi, muuten tuli voi tarttua vaatteeseen. Viimein kun jäljellä oli kuuma tuhka, muistan kuinka paistoimme haudikkaita. Panimme tuhkaan naurista ja välillä vielä perunaa, kun ei ollut naurista. Ai, voi, voi, miten oli hyvät aromit. Vielä nykyäänkin tulee vesi kielelle muistellessa.
Raja-Karjalan murretta
(sananparret Karjalan kielen verkkosanakirjasta)Tšuajuo on juuva parembi kuin halguo pilata [= sahata]. (Ilomantsi)
Kyllä se mägi velgah [velkansa] makšau. (Korpiselkä]
Ei joga saves padoa roite, ei kai jauhot talkkunaks päe. (Suojärvi)
Pohjois-Aunuksen murretta
(sananparret Karjalan kielen verkkosanakirjasta)Mi on t’än’äpeänä roattava, ei pie huomen’eh šid’ä d’ät’t’öä. (Tunkua)
Iän elämä ei kui pellošta poikki proijildoa [= pyyhältää]. (Paatene)
Syötettävä syöy äijän da vuotettava tulou viikon [= kauan]. (Porajärvi)
