Vierassanat

Sitaattilainojen kirjoitusasu

Sitaattilainat ovat vieraasta kielestä sellaisinaan lainattuja sanoja. Ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin alkuperäkielessä, esim. curling, college, buffet, cappuccino, guacamole, smoothie, stretching. Tällaiset sanat pyritään ääntämään alkuperäkielen tapaan. Suuri osa sitaattilainoista on erisnimiä.

Seuraavassa esitetään sitaattilainojen kirjoittamisen ja taivuttamisen keskeiset periaatteet. Ääntöasu esitetään vain hyvin karkeasti; painoa ei ole merkitty lainkaan.

Palaa otsikoihin

Latinalaisia kirjaimia käyttävistä kielistä lainatut sanat

• Sitaattilainat kirjoitetaan kuten lähtökielessä, jos siinä käytetään latinalaisia kirjaimia eli samaa kirjaimistoa kuin suomea kirjoitettaessa:

Myös vieraan kielen sanaan kuuluvat tarkkeet ja suomen aakkostoon kuulumattomat kirjaimet merkitään lainanantajakielen mukaisesti:

• Sitaattilainojen ääntäminen vaihtelee. Ainakin aluksi ne pyritään ääntämään lainanantajakielen mukaisesti. Monet sanat lähentyvät vähitellen suomen ääntämystä:

Toisinaan sana aletaan kirjoittaakin ääntöasun mukaisesti. Samastakin sanasta saattaa silloin olla käytössä kaksi kirjoitusvaihtoehtoa, toinen alkuperäisen kirjoitusasun mukainen, toinen ääntöasun mukainen:

Samalla sana voi vähitellen muutenkin mukautua suomen kieleen mm. niin, että siihen liitetään suomalainen sananloppu:

market ~ marketti, brandi ~ brändi, chatata ~ tsätätä

Palaa otsikoihin

Muita kirjainjärjestelmiä käyttävistä kielistä lainatut sanat

Jos lainanantajakielessä käytetään muuta kirjainjärjestelmää kuin suomessa, sitaattilaina translitteroidaan meillä käytössä olevaan kirjaimistoon:

Käytössä on useita translitterointijärjestelmiä, joista osa on kansainvälisiä, osa kansallisia. Esimerkiksi venäjää translitteroidaan suomeen suomalaisen translitterointijärjestelmän mukaan, mutta on olemassa myös kansainvälinen järjestelmä sekä erikseen mm. englantilainen ja ranskalainen järjestelmä. Suomalaisen järjestelmän etu on, että sanan kirjoitusasusta voi päätellä ääntämyksen, koska kirjain ja äänne vastaavat toisiaan samaan tapaan kuin suomenkielisissäkin sanoissa.

Kiinankielisiä sanoja translitteroidaan nykyisin pinyin-järjestelmän mukaan. Tämä järjestelmä perustuu paljolti englannin kielen oikeinkirjoitukseen, minkä vuoksi kirjaimen ja äänteen vastaavuus poikkeaa suomen oikeinkirjoituksesta:

Eräät kiinalaiset sanat voi kirjoittaa suomen kielessä joko pinyinin tai suomalaisen kirjoitustavan mukaisesti. Tällainen on Kiinan rahayksikön nimi:

Japaninkielisiä sanoja kirjoitetaan suomessa englannin ääntämykseen perustuvan Hepburnin järjestelmän mukaisesti tai suomenkielisten sanojen kirjoitustavan mukaan:


Palaa otsikoihin

Sitaattilainojen taivuttaminen

Vieraskielisiä sanoja taivutetaan suomenkielisessä tekstissä siinä missä muitakin sanoja. Taivutus merkitään niin, että myös taivutusmuoto on mahdollisimman helposti äännettävissä.

Taivutuspääte liitetään sanaan suoraan tai vokaalin i tai heittomerkin välityksellä sen mukaan, päättyykö sanan perusmuoto kirjoitettaessa ja äännettäessä vokaaliin vai konsonanttiin. Samat periaatteet pätevät myös vieraskielisiä nimiä taivutettaessa.

Palaa otsikoihin

Pääte liitetään suoraan: cappuccinoa, collegessa

• Kirjoitusasultaan vokaaliloppuisiin sanoihin taivutuspääte liitetään suoraan:

Pääte liitetään suoraan myös silloin, kun kirjoitusasu ja ääntöasu päättyvät eri vokaaliin tai kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:

Palaa otsikoihin

Pääte liitetään vokaalin i välityksellä: rockia, camembertin

• Kirjoitusasultaan konsonanttiloppuisiin sanoihin taivutuspääte merkitään vokaalin i välityksellä, jos sana myös äännettäessä päättyy konsonanttiin:

Vokaalia i käytetään taivutuspäätteen edellä myös silloin, kun ääntöasun loppukonsonantti on eri kuin kirjoitusasun:

Palaa otsikoihin

Pääte liitetään heittomerkin välityksellä: show’ta

• Sanan ja päätteen väliin tulee heittomerkki, jos sana päättyy kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin:

Jos kirjoitusasultaan konsonanttiloppuisen vieraskielisen sanan ääntöasu ei ole kirjoittajan tiedossa tai kohtuullisin vaivoin selvitettävissä, päätteen voi liittää sanaan sidevokaalin i avulla:


Palaa otsikoihin

Monikon taivutus

• Monikon nominatiivin tunnus on t. Muissa monikkomuodoissa taivutuspäätteen edelle merkitään monikon tunnus i tai j. Monikon tunnus liitetään sitaattilainoihin suoraan tai i:n välityksellä samojen periaatteiden mukaan kuin yksikön taivutuspäätteet:

Palaa otsikoihin

Taivutusvokaalin valinta: cateringia vai cateringiä?

• Taivutuspäätteeksi valitaan etu- tai takavokaalinen muoto joko ääntämis- tai kirjoitusasun perusteella. Etuvokaaleja ovat e, i, y, ä ja ö, takavokaaleja a, o ja u. Jos sanassa on takavokaalien lisäksi vain e tai i, taivutuspääte on kirjoitusasun mukaan takavokaalinen tai ääntöasun mukaan etuvokaalinen:

Palaa otsikoihin

Taivutusmuotojen konsonantit: wokia vai wokkia?

• Konsonanttiloppuisten sitaattilainojen taivutusmuodoissa voi ääntyä pitkä konsonantti. Tämä kertoo, että sanat ovat jo osittain mukautuneet suomen kielen äännerakenteeseen. Jos tekstissä kuitenkin käytetään sanan perusmuotona sitaattilainaa (wok, market), ei kaksoiskonsonanttia merkitä kirjoituksessa myöskään taivutusmuotoihin:


Monesta sanasta on sitaattilainan lisäksi käytössä myös suomen kieleen mukautettu muoto:


Palaa otsikoihin

Erikoislainat

Erikoislainoiksi kutsutaan lainasanoja, jotka ovat osin mukautuneet suomen kielen äännerakenteeseen mutta saattavat sisältää supisuomalaisiin sanoihin kuulumattomia äänteitä (kuten b, f ja g) tai äänneyhtymiä (esim. sanan alussa ps ja gr). Erikoislainoissa voi myös suomen vokaalisoinnun vastaisesti olla sekä taka- että etuvokaaleja (samassa sanassa esim. o ja ö).

Lainasanoja on aiemmin saatu suomeen ennen kaikkea ruotsin kautta. Tällaiset sanat palautuvat yleensä klassisiin kieliin kreikkaan ja latinaan. Ruotsin ääntämysmalli on vaikuttanut ennen muuta siihen, millaiseksi jälkitavujen vokaalien sekä sanansisäisen k:n, p:n, t:n ja s:n keston merkitseminen on suomen kielessä vakiintunut.
Seuraavassa esitetään pääperiaatteet siitä, merkitäänkö näihin ns. erikoislainoihin kirjoituksessa yksöis- vai kaksoisvokaali tai -konsonantti. Sanakohtaisia poikkeuksia on. Jos on epävarma sanan kirjoitusasusta, se onkin parasta tarkistaa sanakirjasta. Kielitoimiston sanakirja sisältää runsaasti erikoislainoja, ja siinä annetaan ohjeita myös sanojen taivutuksesta. Lisäksi on saatavilla useita vierasperäisten sanojen sanakirjoja (ns. sivistyssanakirjoja).

Huom. Erikoislainojen vokaalit ja konsonantit suositellaan ääntämään lyhyinä tai pitkinä kirjoitusasun mukaan. Tämä helpottaa myös sanojen kirjoittamista.

Kirjainjono gn luetaan vanhastaan ruotsin mallin mukaan asussa ”ŋn” (äng-äänne + n). Sen voi kuitenkin joskus ääntää myös kirjoitusasun mukaan asussa ”gn”, ja eräisiin sanoihin tämä ääntämys on vakiintunut ainoaksi:


Palaa otsikoihin

Ensimmäisen tavun vokaalin pituus: bonus vai boonus?

• Erikoislainoissa ensimmäisen tavun vokaalin pituus vaihtelee sanoittain, ja siksi suositeltava kirjoitusasu kannattaa tarkistaa sanakirjoista.

Ensimmäisen tavun vokaali on pitkä esimerkiksi seuraavissa sanoissa:

Lyhyt vokaali on esimerkiksi seuraavissa sanoissa:

• Säännöllistä vaihtelua ensimmäisen tavun pituudessa on eräissä kolmitavuisissa erikoislainoissa:

Palaa otsikoihin

Muiden tavujen vokaalin pituus: moduuli vai moduli?

Monet erikoislainat on mukautettu suomen kieleen lisäämällä lainatun sanan loppuun i-kirjain, esimerkiksi ruotsin ballad > suomen balladi. Samalla ruotsin painollisena ääntyvää tavua on tietyissä tapauksissa alettu merkitä suomessa kahdella vokaalilla (esim. paneeli). Tällä tavoin saatuun muottiin on sittemmin mukautettu sanoja myös esimerkiksi englannin kielestä (esim. modeemi).

Kolmi- tai useampitavuisten erikoislainojen vokaalin pituus määräytyy seuraavien periaatteiden mukaisesti.

• Tavallisesti toiseksi viimeisen tavun vokaali on pitkä:

Pitkä vokaali on myös tavussa, joka edeltää loppua beli, beri ja deri:

• Lyhyt vokaali vähintään kolmitavuisissa erikoislainoissa on seuraavissa tapauksissa:

– viimeistä edellisessä tavussa b:n, d:n, f:n ja g:n edellä:

– sananlopun ia edellä:

– vokaali o sananlopuissa oli, omi, oni, ori ja ovi:

• Ennen io-loppua vokaali on muuten pitkä mutta lopuissa itio, isio ja orio lyhyt:

• Samat periaatteet pätevät myös silloin, kun erikoislainasta muodostetaan uusia sanoja esimerkiksi sananlopun inen, isuus, lainen tai staa avulla (eli ns. suomalaisen johtimen avulla):

Sen sijaan vokaali on lyhyt sananloppujen isti ja iikka edellä sekä soida- ja soitua-loppuisissa verbeissä:

Huom. Monet sanat ovat yleisperiaatteista riippumatta vakiintuneet joko pitkä- tai lyhytvokaalisiksi:

Palaa otsikoihin

Yksi vai kaksi konsonanttia: resursoida vai resurssoida?

Erikoislainoissa on vaihtelua siinä, kirjoitetaanko sanan sisässä k, p, t, s vai kk, pp, tt, ss. Pääperiaatteet ovat seuraavat.

• Sanan loppu-i:n edellä diftongin tai konsonantin l, n tai r jäljessä on kk, pp, tt, ss:

Samoin pitkän vokaalin jäljessä on kk, pp, tt (mutta s eikä ss, esim. neuroosi):

• Sananlopun eri, eli, ori edellä vokaalin tai konsonantin l, n tai r jäljessä on kk, pp, tt:

Tämä periaate ei koske s:n pituutta, vaan samanlaisessa asemassa on sanoittain s tai ss:
• Muissa tapauksissa pitkän vokaalin tai konsonantin l, n tai r jäljessä kirjoitetaan yleensä k, p, t, s:

Huom. Myös oida-loppuisissa verbeissä ja niistä muodostetuissa substantiiveissa on k, p, t, s:

• Nämä periaatteet pätevät myös sanoihin, jotka on muodostettu esimerkiksi sananlopun inen, isuus, lainen, staa, stua avulla (eli ns. suomalaisen johtimen avulla):

Esimerkkejä sanapareista tai -ryhmistä, joissa ilmenee vaihtelua  ~ k, p, t, s ~ kk, pp, tt, ss

kk,pp, tt, ss		k, p, t, s
balanssi		balansoida, balansointi
baltti		Baltia
byrokraatti		byrokratia
diskurssi		diskursiivinen
hierarkkinen		hierarkia
impulssi, impulssinen		impulsiivinen
lisenssi		lisensoida, lisensointi, lisensiaatti
monarkki		monarkkinen monarkia
nyanssi		nyansoida, nyansointi
operaattori		operaatio
patentti		patentoida, patentointi
resurssi		resursoida, resursointi

Palaa otsikoihin

Konsonantin valinta: kritikoida vai kritisoida?

• Moniin vierasperäisiin verbeihin on vakiintunut joko koida- tai soida-loppuinen muoto (esim. kommunikoida, digitalisoida). Eräistä verbeistä on kuitenkin olemassa koida- ja soida-loppuiset rinnakkaismuodot, joita käytetään samassa tai eri merkityksessä:

Palaa otsikoihin

Taivutusvokaalin valinta: analyysia vai analyysiä?

Erikoislainoja taivutetaan etu- tai takavokaalisina samaan tapaan kuin supisuomalaisiakin sanoja:


Useat erikoislainat kuitenkin poikkeavat supisuomalaisista sanoista siinä, että samassa sanassa esiintyy sekä etuvokaaleja että takavokaaleja (esim. analyysi, pastöroida). Tällaisten sanojen taivutuspäätteen vokaali a tai ä valitaan sen mukaan, onko sanassa viimeisenä ennen taivutuspäätettä etuvokaali y, ä tai ö vai takavokaali a, o tai u. Vokaalit i ja e eivät vaikuta päätteen valintaan.

• Jos viimeinen vaikuttava vokaali on ä tai ö, päätteen vokaali on ä:

• Jos viimeinen vaikuttava vokaali on a, o tai u, päätteen vokaali on a:

• Jos vokaalin a, o tai u jälkeen on y, päätteen vokaali on a tai ä:

• Vierasperäisten yhdyssanojen pääte määräytyy viimeisen yhdysosan mukaan:

Aina ei ole helppo tietää, mikä on yhdyssana, mikä ei. Esimerkiksi seuraavat sanat ajatellaan yhdistämättömiksi, ja siksi taivutuspääte on koko sanan vokaalien perusteella a:

Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.


Palaa otsikoihin