Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys

Hankkeen tausta

Yhteiskuntamme ja sen julkishallinto on vahvasti tekstualisoitunutta ja oikeudellistunutta. Tämä näkyy myös säädösten ja niihin liittyvien tekstien määrässä. Esimerkiksi vuonna 2009 sähköiseen säädöskokoelmaan kertyi yli 1 800 säädöstä. Säädöstekstejä tuotetaan vuosi vuodelta entistä enemmän. Yhä uusia asioita tuodaan oikeudellisen sääntelyn piiriin, ja yksityiskohtainen erityislainsäädäntö lisääntyy.

Lainsäädäntöä ja muita viranomaistekstejä koskee hallintolakiin kirjattu vaatimus asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä. Tekstien tulisi olla kenen tahansa kansalaisen ymmärrettävissä, mutta käytännössä näin ei ole. Säädöskielen vaikeaselkoisuuteen onkin kiinnitetty huomiota eri yhteyksissä.

Jotta säädöstekstejä voitaisiin parantaa ja niiden valmistelu- ja käyttökulttuuria muuttaa, on selvitettävä, millaisia tekstit todella ovat ja mikä niistä sellaisia tekee. On analysoitava paitsi yksittäisiä tekstejä myös laajempia tekstiaineistoja, paitsi kieltä myös  kielikäytänteitä sekä kirjoittamisprosesseja. Samalla on eriteltävä tekstien käyttötapoja. Säädöstekstien ymmärrettävyyttä tulee selvittää myös muista näkökulmista kuin kielentutkimuksen: hankkeessa onkin tavoitteena kartoittaa säädöskielen kanssa tekemisissä olevien ihmisten, niin tekstien valmistelijoiden ja soveltajien kuin kansalaistenkin käsityksiä, asenteita ja kokemuksia teksteistä.

Hanke pohjaa aiempaan fennistiseen tutkimukseen laki- ja virkakielestä, käännöstieteelliseen lakitutkimukseen ja suomalaiseen oikeuslingvistiikkaan. Hankkeessa jatketaan myös sitä erityisesti kielenhuoltoa tukevaa tutkimusta, jota on tehty Kotuksen kielenhuolto-osaston pilottihankkeessa Säädöstekstin muotoutuminen (2007–2010).