Kielikuulumisia 5/2010
Tervehdys
Kielikuulumisia on Kielitoimiston tietoisku kielestä kiinnostuneille. Keskeinen kohderyhmä ovat yläkoulun vanhimmat, lukiolaiset ja ammattikoululaiset sekä heidän äidinkielen tai suomen kielen opettajansa. Kerromme siitä, mitä kielelle kuuluu ja mitä kielessä tapahtuu. Tietoisku ilmestyy muutaman kerran koulun lukuvuoden aikana. Se sisältää pari erillistä juttua. Tässä tämänkertainen annoksemme:
Mahatko poajie meijän kieleh?
Suomessa puhutaan noin sataaviittäkymmentä äidinkieltä. Vankin asema on suomella ja ruotsilla, jotka säädetään perustuslaissa kansalliskieliksi. Niiden lisäksi kotimaisia kieliä ovat kolme saamen kieltä (pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame), joilla on lainsäädännöllinen alkuperäiskielen asema, karjalan kieli, romanikieli sekä suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.
Muita vanhoja vähemmistökieliä ovat tataari ja venäjä; maahanmuuttajakieliä ovat esimerkiksi viro, somali, vietnam ja englanti.Tämän jutun otsikko Mahatko poajie meijän kieleh? näyttää melkein suomelta. Se tarkoittaa: Osaatko puhua meidän kieltämme? Se on suomen lähintä sukukieltä karjalaa, tarkemmin varsinaiskarjalan pohjoista murretta eli vienankarjalaa. Karjalan kielen eri murteita on puhuttu Suomeen kuuluneilla alueilla yhtä kauan kuin suomeakin. Tästä huolimatta karjalan kieli sai vasta vuonna 2009 Suomessa ei-alueellisen vähemmistökielen aseman. Lue lisää.
Uskalladgo oppie?
Lähisukukieltä luulee usein ymmärtävänsä paremmin kuin ymmärtääkään. Moni suomalainen on saanut kokea tämän Virossa: esimerkiksi piim ei olekaan piimää vaan maitoa. Vaikka karjala on vielä lähempänä suomea kuin viro, sitäkin voi ymmärtää väärin. Yllä olevan otsikon Uskalladgo oppie? suomennos saattaakin olla monelle yllätys. Se on livviä eli aunuksenkarjalaa ja tarkoittaa: Lupaatko yrittää? Lue lisää.
