Moninaista vaihtelua

Yleisistä (i)nen-päätteisistä asutusnimistä (liki 900 nimeä) on taivutettaessa tiedettävä paitsi oikea paikallissija myös se, taipuuko nimi yksikössä vai monikossa. Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisissa, Huittisissa, Luopioisissa. Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten nimien taivutukseen.

Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin: yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneisessä, Juankoski; Sattasessa, Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisilla, Uuraisilla) ja yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustisella, Petosella, Kuopio). Erityisesti Kaustisella-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä, eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin.

Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-) voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta. Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isossakyrössä, Korkeallakoskella (Juankoski, Maaninka), Köyhälläjoella (Kaustinen), Mustassamännistössä (Hyvinkää), Paksussaniemessä (Hamina, Rääkkylä), Soukallajoella (Seinäjoki), Uudessakaarlepyyssä, Vähässäkyrössä. Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön.

Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaaressa, Ruskeasuolla (Helsinki), Korkeakoskella (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskella, Mustasaaressa.

Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollajoella ~ Isojoella,  Syvässälahdessa ~ Syvälahdessa (Savonranta), Nättinummella ~ Nätillänummella (Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme.

Kirjoitus perustuu Ritva Korhosen artikkeliin Asutusnimihakemisto sanakirjassa (Kielikello 4/2004).