Kielellistä vaihtelua

Laaditaan yleistajuinen hakuteos, joka kuvaa kielenkäyttäjiä askarruttavia vaihtelunalaisia kieliopillisia ilmiöitä. Kirjassa kuvataan toisaalta yleiskielen sisäistä vaihtelua, toisaalta tyylilajien tai kielimuotojen välisiä eroja. Aiheita ovat mm. yhdyssanojen alkuosan muoto (vaara- vai vaaranmerkki?), sijamuodot (vaihteluja vai vaihteluita?, lohta vai lohea?;
laitoksella vai laitoksessa?), adjektiivien vertailumuodot (tanakin vai tanakoin?), kongruenssi (Mukana seuraa ~ seuraavat käyttöohjeet), kaksoispassiivin käyttö (Luolassa ei oltu ~ ollut käyty), ns. sinä-passiivin käyttö jne. Tarkoituksena on  kartoittaa, mikä on vallitseva käytäntö
neutraaliksi tarkoitetussa kirjoitetussa yleiskielessä ja mikä taas epämuodollisemmassa kirjoitetussa kielessä.

 

Selvitys toivottavasti auttaa kielenkäyttäjiä enemmänkin miettimään, mikä muoto tai ilmaustyyppi on sopiva missäkin tyylissä ja miksi eikä vain sitä, mikä on oikein. Monille kielenkäyttäjillehän on koulusta ja kielenkäytönoppaista jäänyt vaihtelusta pelkästään mustavalkoinen oikein–väärin-mielikuva. Samalla kirjassa pohditaan yleiskielen ja epämuodollisemman kielimuodon rajoja, samoin erilaisten asiatyylien suhdetta vapaampiin tyyleihin.

Vastuuhenkilö: Riitta Korhonen

Aika: 2008–2014