Kiinalaiset nimet
Miten kiinalaisia paikan- ja henkilönnimiä käsitellään suomenkielisissä teksteissä? Usein joudutaan valitsemaan tutuksi tulleen suomalaistuneen nimiasun ja kansainvälisesti käytetyn asun välillä.
Kiinalainen kirjoitus muutetaan länsimaiseksi pinyin-järjestelmän avulla. Päätös pinyinin hyväksymisestä tähän tarkoitukseen tehtiin YK:n paikannimien normaalistamiskonferenssissa jo vuonna 1977. Myös suomen kielen lautakunta on ottanut kantaa kiinalaisiin nimiin ja suosittanut vuonna 1979 pinyin-järjestelmän käyttämistä suomenkielisissä teksteissä. Historiallisista nimistä ja tutuimmista paikannimistä voidaan kuitenkin käyttää vanhoja vakiintuneita sovinnaisnimiä (esim. Peking).
Seuraavat periaatteet ovat suositettavia:
1) Jos nimestä ei ole vakiintunutta sovinnaismuotoa, siitä käytetään pinyinin mukaista asua.
2) Vanhoja jo vakiintuneita sovinnaisnimiä ovat edelleen maannimi Kiina (pinyinillä Zhongguo), Hongkong (Xianggang), Jangtse (Chang Jiang) ja Kanton (Guangzhou). Myös vanhaa asua Peking voi käyttää, vaikka pinyinin mukainen Beijing on tullut tutuksi sen rinnalla.
3) Paikan lajia ilmaisevan nimenosan, kuten joki tai vuori, voi tarvittaessa kääntää, esim. Huangjoki. Tällainen nimenosa kirjoitetaan yhteen varsinaisen nimen kanssa ilman yhdysmerkkiä.
4) Historialliset henkilön- ja paikannimet voi säilyttää tutuimmissa asuissaan etenkin historiaa käsittelevissä teksteissä, esim. Tšiang Kai-šek (pinyinillä Jiang Jieshi), Konfutse (Kongfuzi, Kong Qui).
Ohjeet perustuvat Elina Wihurin artikkeliin Kiina-ilmiö: Peking vai Beijing? Juan vai yuan? (Kielikello 3/2006). Artikkelissa on lisää nimiesimerkkejä.
