Tietoa teksteistä ja tekstintutkimuksesta

Kotuksessa harjoitetaan kielilähtöistä tekstianalyysia. Lingvistiselle tekstintutkimukselle on tilaa ja tarvetta erilaisia tekstejä tarkastelevien tieteiden joukossa. Yhtymäkohtia on muun muassa yhteiskuntatieteelliseen diskurssianalyysiin ja kulttuuriseen tekstintutkimukseen.

Lingvistisen tekstintutkimuksen keskiössä ovat konkreettiset kielenkäytöt, kirjoitetut tekstit, merkitysten materia. Ilman tekstejä kaikki muu on spekulatiivisempaa: rekisterit, kontekstit, suhteet, identiteetit, tekstilajit, diskurssit, ideologiat.

Taustateorioita ovat sosiosemiotiikka (Halliday 1978) ja systeemis-funktionaalinen kieliteoria rekisteri- ja tekstilajisovelluksineen (Halliday 1994; myös Eggins 1994; Martin 1997). Tutkimukset liittyvät suomalaisen tekstilingvistiikan ja lingvistisen tyylintutkimuksen traditioon (Enkvist 1975; Saukkonen 1984) ja ovat teoreettis-metodisesti jatkoa lingvistisen tekstintutkimuksen väitöskirjoille (Karvonen 1995; Heikkinen 1999).

Luontevia kytköksiä on myös aiempaan institutionaalisen kielen tutkimukseen, sekä suomalaiseen (esim. Koivusalo–Huovinen-Nyberg 1985; Tiililä 1992; Karvonen 1997) että muunmaalaiseen (esim. Gunnarsson 1992; Sarangi–Slembrouck 1996; Iedema 1997; 2000). Lisäksi vaikutteita on saatu erilaisista kielifilosofisista lähteistä (Vološinov), diskurssintutkimuksista (Fairclough) ja tekstilajitutkimuksista (Bhatia) sekä keskusteluntutkimuksesta (Goffman).

Lingvistisessä tekstintutkimuksessa sovelletaan usein systeemis-funktionaalista kielioppia. Sen ominaislaatu voidaan kiteyttää Frances Christien ja Len Unsworthin (2000) tapaan kolmeen ydinsanaan: funktiot, valinnat ja tekstikokonaisuus.

Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan jokaiselle kielelle ominaisia metafunktioita. Kieli kuvaa maailman kokemista (ideationaalinen), luo ja ylläpitää vuorovaikutusta (interpersoonainen) sekä luo yhtenäisiä tekstejä ja diskursseja (tekstuaalinen metafunktio).

Toiseksi kieli on kuvattavissa valintoina ja valinnan mahdollisuuksien joukko on kuvattavissa (merkitys)systeeminä. Kolmanneksi tutkimuksen kohteena pitää olla kokonainen teksti, ei kontekstistaan irrotettu yksittäinen ilmaus.

Suomessa on 1990-luvun loppupuolelta lähtien alettua puhua entistä useammin paitsi tekstintutkimuksen lingvistisyydestä myös sen kriittisyydestä (esim. Heikkinen 1999). Yksi tekstintutkimuksen teoriaan ja metodeihin vaikuttavista traditioista onkin se yhteiskunnallisesti painottunut kielentutkimuksen suuntaus, jota kutsutaan kriittiseksi lingvistiikaksi. Roger Fowler ja Gunther Kress (1979) kuvaavat kriittistä lingvistiikkaa yhteiskunnan rakenteiden ja päämäärien kritiikiksi. Kriittisen lingvistiikan merkittävä lähtökohta oli se, että M. A. K. Hallidayn esittelemiä analyysivälineitä otettiin käyttöön kielentutkimuksessa, jossa ihanteena oli maailman muuttaminen (ks. Fowler 1996).

Kriittisyys tarkoittaa kriittisessä lingvistisessä tekstintutkimuksessa ennen muuta erilaisten selviöiden osoittamista ja avaamista: teksteissä, tutkittavissa tilanteissa ja kulttuurissa sekä tutkimuksen lähtöoletuksissa. Kriittisyys alkaa analyyseissa tekstipinnan kuvaamisesta, sen näyttämisestä, miten tekstissä tuotetaan mahdollisuuksia tietynlaisten merkitysten tulkitsemiseen (ks. Halliday–Hasan 1976). Vasta tämän jälkeen voidaan tulkita ja selittää merkityksiä sekä niiden tuottamisen järjestelmiä, arvioida tekstiä, ehkä ottaa kantaakin siihen.