Inarinsaamen kielenhuoltoa

Suomen kieli vaikuttaa saamelaiskieliin

Saamelaiskielet saavat joissakin asioissa suomen kielestä sopimattomia ja virheellisiäkin malleja. Niitä voi huomata äänteissä sanoissa, taivutuksessa ja lauserakenteissa. Suomen kielestä tulee huomaamatta saameen rakenteita ja sanontoja. Myös kunkin murteen tapa lainata sanoja naapurikielistä on erilainen, itäiseen murteeseen tulee enemmän lainoja suomen kielestä.

Lyhenne su. = suomeksi.

Seuraavassa on esimerkkejä tapauksista, joissa suomen kielen sanat tai rakenteet vaikuttavat inarinsaameen.

Sooppâđ, čaahâđ vai heiviđ?  < su. sopia

Sooppâđ ja heiviđ ovat paremminkin abstrakteja sanoja, ja čaahâđ taas kuvaa täysin konkreettista asiaa.

Esim.

Muoi kalgeen sooppâđ taam rijdo. – Meidän pitää sopia tämä riita.
Ij tienuuvt heivii ettâđ. – Ei niin sovi sanoa.

Kammuuh kal iä čaavâ innig laavkân. – Kengät kyllä eivät sovi (mahdu) enää laukkuun.

Ihe vai ahe? < su. ikä

Sekaannus johtunee siitä, että suomen ikä on äänteellisesti lähellä saamen sanaa ihe (vuosi).

Väärin:  Mon ihásâš tiet kandâ lii? –  Sun lii viiđâihásâš. Oikein:  Mon ahasâš tiet kandâ lii?

Pajaniđ, kuárŋuđ, luŋâniđ, luptâniđ vai alaniđ < su. nousta, kohota

Näistä sopivan verbin valitseminen voi joskus olla vaikeaa. Esimerkiksi on väärin sanoa: Kuávžur luptân juuhân. Luptâniđ merkitsee lähinnä pystysuoraan kohoamista, kala sen sijaan nousee ylävirtaan (= kuárŋuđ).

Suovâ paijaan poccest. –  Savu nousee savupiipusta.
Ákku pajanij seeŋgâst. –  Mummo nousi sängystä.
Kuávžur kuárŋu juuvâ pajas. –  Taimen nousee ylös jokea.
Ryettejeijee kuárŋui káátu oolâ. – Nuohooja kiipesi katolle.
Tääl tot kal pyerebeht kulloo, ko sust jienâ alanij. –  Nyt kuuluu paremmin, kun hän korotti ääntään.
Ep finnim tom stuorrâ keeđgi luptâniđ, ovdil ko viežâim kuhheeb kaaŋgâ. –  Emme saaneet sitä isoa kiveä nousemaan, ennen kuin haimme pitemmän kangen.
Korrâ pieggân loovdâ luŋânij kyermi alne. – Kovalla tuulella peite nousi kuorman päältä.

-gin/-kin vai –uv? < su. –kin, -kaan/-kään, -ko/-kö

Inarinsaamen -gin/-kin-liitepartikkeli kuuluu kielteiseen lauseeseen: Tun jieh vuálgâmgin. – Sinä et lähtenytkään. Sun ij lamaškin pääihist. – Hän ei ollutkaan kotona. Suomen kielen -kin on myöntävässä, -ko/-kö kysymyslauseessa ja -kaan/-kään taas kielteisessä lauseessa.

Suomesta voi -kin tulla saameen virheellisesti: Sun liigin jo vuálgâm. –  Hän onkin jo mennyt.

Esimerkkejä:

Sun vuolgij-uv jo onne. –  Hän lähtikin jo tänään.
Tääl Issá-uv máttá luuhâđ.  –  Nyt Iisakkikin osaa lukea.
Sun ij puáttâmgin onne. –  Hän ei tullutkaan tänään.
Jiehpa jieškin kavnâm tom.  –  Etpä itsekään löytänyt sitä.

Kielteiskysyvä lause: Jieh-uvkâs tun puáhtâmgin poostâ? –  Etkö sinä tuonutkaan postia?

Anneeđ vai toollâđ? < su. pitää

Suomen pitää on saamessa anneeđ tai toollâđ (ja myös lijkkuđ.)

Anneeđ čalmeest. –  Pitää silmällä.
Mun anam tust huolâ. –  Minä pidän sinusta huolta.
Toollâđ kieđâst. –  Pitää kädessä.

Tipteđ oskođ/iberdiđ vai adliđ oskođ/iberdiđ? <  su. antaa uskoa, antaa ymmärtää

Suomen antaa lii yleensä adliđ/adeliđ, mutta antaa uskoa, antaa ymmärtää saa kuitenkin tipteđ-verbin. Adliđ kuvaa konkreettia tapahtumaa, tipteđ taas abstraktia.

Vuolli tiiptij iberdiđ, et sun lii riges. –  Vuolli antoi ymmärtää, että hän on rikas.
Sun tiiptij oskođ, et kal sun tom tiätá. –  Hän antoi uskoa, että kyllä hän sen tietää.
Sun tiiptij kárgulii moonnâđ. –  Hän antoi karkurin mennä.
Enni adlij mijjân määli. –  Äiti antoi meille keittoa.

Nuuvt vai naa? < su. niin

Suomen niin on saamessa joskus naa ja joskus nuuvt.  Toisinaan kuulee seuraavanlaisia ”vääriä vastauksia”:

–  Tun-uvkâs purrih jo? – Nuuvt. –  Sinäkö söit jo? – Niin. Po. –  Tun-uvkâs purrih jo?  – Naa.

Naa esiintyy vastauksena annettaessa myöntävä yksisanainen vastaus dialogipartikkelina. Dialogipartikkelina nuuvt taas vaatii jatkokseen verbin: Nuuvt lii-uv. Nuuvt taha. Nuuvt esiintyy myös määritteenä adverbille tai adjektiiville kuvaamassa intensiteettiä: Tot lii nuuvt tiivrâs.

Dialogipartikkelit naa ja nuuvt:

– Tun-uvks taam kárbá lah ráhtâm?

– Naa.                                                     

– Sinäkö tämän veneen olet tehnyt?

– Niin.

– Iggá-uvks vuolgij jo?                             
– Naa.

 – Inkako lähti jo?
 – Niin.

–  Tääl lii čuáskim.                             
–  Nuuvt lii.

– Nyt on kylmä ilma.
– Niin on.

–  Sááráhân vaaldij puoh ruuđâid.
–  Nuuvt koolgâi-uv.

– Saarahan otti kaikki rahat. 
– Niin pitikin.

Intensiteettipartikkeli nuuvt

Siggá lávlu nuuvt muččâdávt.                 
Tot lii nuuvt tiivrâs.                                    

– Sigga laulaa niin kauniisti.

– Se on niin kallis.

Matti Morottaja 2005