Laskiais- ja pääsiäisajan sanastoa

Nimitys laskiainen on johdos verbistä laskea. Kyseessä on siis joko päivä, jolloin on alettu laskea paastopäiviä, tai jolloin on laskettu (eli päästetty) paasto alkamaan. Joskus on esitetty myös, että laskiaisen taustalla olisi ajatus paastoon laskeutumisesta, toisin sanoen paastoamisen aloittamisesta. Neljänkymmenen arkipäivän kuluttua laskiaistiistaista vietettävä pääsiäinen on todennäköisesti saanut nimensä verbistä päästä, päästä paastosta.

Ennen paastoa – siis liha- ja maitoruoista luopumista – oli syötävä tuhdisti. Tähän viittaavat mm.:

• lihatiistaa : makkaramaanta pirettiin maanantana ja sit lihatiistaa. Se oli lihaa, sik kun sillon syätiin, siansorkkii ja papusoppaa (Somero). Lihatiistai on tunnettu myös Somerniemellä ja Sammatissa.
  
  
• lihavatiistai : laskiaisena eli lihavannatiistaina eli koparajuhlana keitethiin kropulihoja (Täräntö).
  
  
• rasvatiistai ’laskiaistiistai’ (Viipuri, Nurmes, Iisalmi, Keitele, Haapavesi, Suomussalmi)
  
  
• rasvalaskiainen ’laskiaistiistai’ (Kuhmo)

Laskiainen oli naisten töiden kannalta merkittävä päivä. Paitsi että toivottiin hyvää pellavankasvua, silloin mitattiin myös naisväen taitavuutta ja ahkeruutta. Erilaiset ennusmerkit ja uskomukset kuuluvat myös laskiaiseen, samoin mäenlasku ja muukin ilakointi.

• laskiaistiistai : Laskiaistiistaina "luisteltiin" mäkiä ja ahteita alas ja huudettiin "pitkiä pellavia kon seipäitä, räätikkäitä kon nurkanpäitä" (Kokemäki).
  
  
• laskiaistiistai : pirtijäl naisel ol jo laskijaistiistain pellovaine kankas hankel valkenemas (Metsäpirtti)
  
  
• hyppystiistai ’laskiaistiistai’: "Hyppystiistaina ei saa kehrätä, lampaat tulevat pyöräpäisiksi" (Pyhämaa).
  
  
• hyppistiistai ’laskiaistiistai’: "Hyppistiistaina laitettiin vastahakatuille puhtaille haoille tarhaan hyppislauta" (Kalanti).

Laskiaista seuraava keskiviikko oli tuhkakeskiviikko, ensimmäinen paastopäivä. Silloin katolinen pappi sirotti tuhkaa syntejään julkisesti katuvan päähän ja teki tuhkalla ristinmerkin hänen otsaansa.

Pääsiäis- eli piinaviikon päivilläkin on omat nimityksensä: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai. Yleisimmin tunnettuja näistä ovat tietysti kiirastorstai ja pitkäperjantai.

• Kiirastorstai on oikeastaan ’puhdistustorstai’, ja nimi johtuu Raamatun tapahtumasta, jonka mukaan Jeesus pesi opetuslastensa jalat viimeisenä torstainaan. Suomen kansa tosin käsitti kiiran pihapiirissä eläväksi pahansuovaksi olennoksi, jonka karkottaminen sai paikoin lähes leikin luonteen.
  
  
• Häntätorstai esiintyy kiirastorstain synonyyminä Sievissä, Haapajärvellä ja Nivalassa. Silloin leikattiin lehmien häntäjouhet lyhyemmiksi. Nimitys johtunee väärin tulkitusta ruotsalaismurteen sanasta.
  
  
• Lankalauantai-sana on sekin syntynyt kansanetymologisesti. Pitkäperjantain ruotsalaisvastineen långa ’pitkä’ on yhdistetty lanka-sanaan.

Kun Kristus makasi haudassaan, uskottiin pahojen voimien olevan valloillaan. Niiden karkottamiseksi poltettiin pääsiäiskokkoja (Keski-Pohjanmaalla) eli pääsiäisvalkeita (Etelä-Pohjanmaalla). Erityisesti navetoissa vierailevia noitia ja (t)rulleja yritettiin torjua muutenkin:

• pääsiäislauantakyönä pantiin karvoja naveton ovipiäliin nii ei noirat päässy sissään(Kalvola)

Pääsiäisyöhön ja pääsiäiseen kuului monenmoinen taikuus ja ennusmerkkien tarkkailu:

• pääsiäisyön käytiin kuutelemassa semmoisten huoneitten katolla, jotka oli kolme kertaa muutettu (Kuhmoinen)
  
  
• millane on päivä peäsijäisen sellane särenkuvussa (Pyhäjärvi Vpl.).

Hyvän vuodentulon takasi pääsiäisaamun kirkas auringonpaiste. Lisätietoja laskiais- ja pääsiäisajan sanastosta sekä perinteestä voitte tulla etsimään arkistostamme.

Anneli Hänninen