Livvi

Karjalan tasavallassa Aunuksen eteläosissa puhutaan livvin kielen murteita, joita monet suomalaiset ovat tottuneet nimittämään aunuksenkarjalaksi tai pelkästään aunukseksi. Näiden murteiden pohjalta on kehitetty livvin kirjakieli. Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttiin livviä Salmissa ja Suojärven itäisimmissä kylissä, ja sen taitajia on siirtokarjalaisten parissa vielä runsaat pari tuhatta.

Livvin kirjakieltä

Lapset puaksuh juoksendeltih raududoroguazemale. Kerran sie käveltüü lähtiettih järilleh kodih meččüdorogua müöte. Iloiltihes da kepasteltih uvvel puhtahal lumuol. A gu mi on äijü jälgie lumel! Ei tietä lapset, kenen ollah jället, a himoittas nähtä reboidu libo jänöidü. (Tatjana Boiko: Oma sana. Petroskoi 1993.)

Suomeksi:
Lapset juoksentelivat usein rautatieasemalle. Kerran siellä käytyään he lähtivät takaisin kotiin metsätietä pitkin. He mekastivat ja tepastelivat uudella puhtaalla lumella. Mutta kuinka paljon olikaan lumella jälkiä! Lapset eivät tiedä, minkä (eläimen) jälkiä ne ovat, mutta he haluaisivat nähdä ketun tai jäniksen.

Livvin eli aunuksen murretta

(sananparret Karjalan kielen sanakirjasta):

Piettävy kuluu, syödävy vähenöö. (Salmi)

Kastuned, ga kuivad, et suolu sulamah ole. (Säämäjärvi)

Riidu tulou rikkažes tora toppažez. (Nekkula-Riipuškala)