Livvinkarjala

Karjalan tasavallassa Aunuksen eteläosissa puhutaan livvin murteita, joita monet suomalaiset ovat tottuneet nimittämään aunuksenkarjalaksi tai pelkästään aunukseksi. Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttiin livviä Salmissa ja Suojärven itäisimmissä kylissä (ns. Hyrsylän mutkassa), ja sen taitajia on edelleen siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä joukossa. Livvin murteiden pohjalta kehitetään livvin kirjakieltä sekä Suomessa että Venäjällä.

Livvinkarjalan kirjakieltä

Lapset puaksuh juoksendeltih raududoroguazemale. Kerran sie käveltüü lähtiettih järilleh kodih meččüdorogua müöte. Iloiltihes da kepasteltih uvvel puhtahal lumuol. A gu mi on äijü jälgie lumel! Ei tietä lapset, kenen ollah jället, a himoittas nähtä reboidu libo jänöidü. (Tatjana Boiko: Oma sana. Petroskoi 1993.)(Huom. Nykyään käytetään tavallisesti ü:n sijasta y:tä.)

Suomeksi:
Lapset juoksentelivat usein rautatieasemalle. Kerran siellä käytyään he lähtivät takaisin kotiin metsätietä pitkin. He mekastivat ja tepastelivat uudessa puhtaassa lumessa. Mutta kuinka paljon olikaan lumessa jälkiä! Lapset eivät tiedä, minkä (eläimen) jälkiä ne ovat, mutta he haluaisivat nähdä ketun tai jäniksen.

Livvin eli aunuksenkarjalan murretta

(sananparret Karjalan kielen verkkosanakirjasta)

Piettävy kuluu, syödävy vähenöö. (Salmi)

Kastuned, ga kuivad, et suolu sulamah ole. (Säämäjärvi)

Riidu tulou rikkažes tora toppažez. (Nekkula-Riipuškala)

Katso myös: http://www.karjalansivistysseura.fi/main.php?page_id=34