Mari

Marilaisia eli tšeremissejä on nykyisin n. 670 000. Heistä vajaa puolet asuu keskisen Volgan alueella nimikkotasavallassaan (mariksi Marij El), jonka suurimman väestöryhmän muodostavat kuitenkin venäläiset. Yli 100 000 marilaista asuu baškiirien tasavallassa ja n. 60 000 Kirovin läänissä Marin tasavallan pohjoispuolella. Marilaisista n. 542 000 puhuu maria äidinkielenään.

Marin kielessä on neljä päämurretta. Suurin osa marilaisista puhuu toisiaan melko lähellä olevia itäisiä murteita, joita ovat niittymari ja tasavallan itäpuolinen itämari. Näiden puhujien on vaikeampi ymmärtää läntisiä vuorimarin puhujia, joita on marilaisista n. 5 %. Omaksi murteekseen voidaan laskea myös luoteismari, vaikka se usein luetaankin vuorimariin kuuluvaksi.

Marin kirjoitetun kielen alkuna voidaan pitää vuonna 1775 Pietarissa ilmestynyttä marin kielioppia. Jo siinä on havaittavissa pyrkimys luoda yhteinen kirjakieli. Kielioppia varten luotua ortografiaa käytettiin seuraavat sata vuotta. 1870-luvulla kirjakielen pohjaksi määriteltiin niittymurre. Kuitenkin kirjallisuutta julkaistiin myös läntisellä vuorimarin murteella ja siten jo 1800-luvun lopulla oli kehittynyt kaksi kirjakielen muotoa. Jälleen 1920-luvulla yritettiin luoda yksi yhteinen marin kirjakieli. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat ja niin nykyisinkin on käytössä kaksi kyrilliseen kirjaimistoon perustuvaa kirjakieltä, itämari ja länsimari.

Marilaiset ovat asuneet pitkään turkkilaisten kansojen, etenkin tšuvassien ja tataarien, naapureina. Kanssakäyminen on ollut pääosin rauhanomaista ja se on jättänyt selvät jälkensä marin kieleen. Esimerkiksi sanastossa on runsaasti lainoja turkkilaiskielistä. Venäjän kielen vaikutus on myöhempää, mutta se lisääntyi rajusti varsinkin 1900-luvulla. 1990-luvun uuden kansallisen heräämisen myötä myös kiinnostus äidinkieleen on elpynyt. Vuonna 1995 marin kielestä tuli yksi Marin tasavallan valtiollisista kielistä, mutta käytännössä se ei ole toistaiseksi saavuttanut sille suunniteltua asemaa.

Tutkimusmatkailijat Volmari Porkka ja Arvid Genetz keräsivät sanastoa tšeremissin murteista jo 1880-luvulla. Laajimman murremateriaalin kokosi Yrjö Wichmann vuosina 1905–1912. Aineistoa keräsi vuosina 1915–1917 myös Martti Räsänen, josta myöhemmin tuli varsin tunnettu turkologi. Uusimman aineiston saivat T. E. Uotila ja Erkki Itkonen vuosina 1942–1943 tšeremissiläisiltä sotavangeilta.

Tekeillä olevan tšeremissin murresanakirjan tavoitteena on saada julkaistua vanhat murrekokoelmat tieteen ja asianharrastajien käyttöön.