TekstiversioPå svenska | Sámás | Romani tšimbaha | Viittomakielellä | In English
Etusivulle
- + Tulosta sivu
Kotimaisten kielten keskus
 

Karjalan kielet

Vanhastaan on puhuttu yksikössä karjalan kielestä, suomen kielen lähimmästä sukukielestä – sitä ei pidä sekoittaa suomen kielen ns. karjalaismurteisiin (kaakkoismurteisiin). On myös käytetty nimityksiä itäkarjalaismurteet, karjala-aunus ym.  Karjala jakautuu kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala on jaettu perinteisesti vienankarjalaan ja eteläkarjalaan. Lyydiä pidetään nykyisin tavallisesti omana kielenään eikä karjalan kielen kolmantena päämurteena (ns. lyydiläismurteet). Eräät tutkijat pitävät myös varsinaiskarjalaa ja aunuksenkarjalaa eri kielinä.


Nykyään voidaankin hyvin puhua myös useammasta karjalan kielestä, koska kielen puhujat ovat kehittäneet eri murteiden pohjalta karjalan kirjakieliä.

Vienankarjalan kirjakieli pohjautuu vienankarjalaismurteisiin ja livvinkarjalan kirjakieli aunuksenkarjalaismurteisiin. Eteläkarjalaismurteiden pohjalta kirjakieltä on kehitetty toistaiseksi lähinnä tverinkarjalan murteista, mutta vireillä on myös rajakarjalaismurteisiin pohjautuva kirjoitettu kielimuoto, jota viime vuosina on tullut tavaksi nimittää varsinaiskarjalaksi. (Huomaa, että nimellä varsinaiskarjala on eri merkitys puhuttaessa karjalan kielen murteista.)

Lyhyesti: Nykyään kehitetään karjalan eri murteiden pohjalta seuraavia kirjakieliä: vienankarjala, livvinkarjala, tverinkarjala ja varsinaiskarjala.

Myös lyydin kirjakieltä kehitetään.

Karjalan eri kielimuotojen taitajia on yhteensä alle 100 000 henkeä. Suurin osa karjalan puhujista elää Karjalan tasavallassa ja Sisä-Venäjällä lähinnä Tverin kaupungin pohjoispuolella. Suomessa karjalan osaajia, lähinnä entisiä rajakarjalaisia ja heidän jälkeläisiään, on arvioitu olevan noin 5000.

Viime vuosina karjalan kielen asema Suomessa on vahvistunut. Vuonna 2009 se on otettu mukaan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan, ja vuonna 2012 Karjalan Kielen Seura ja Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto käynnistivät hankkeen karjalaisten kotiseutualueesta.

Katso myös:
Kieli-ikkuna Kuka puhuu karjalaa?
Karjalan Kielen Seuran verkkosivut
Karjalaisten kotiseutuhanke
Yleisradion Karjala-sivut
Itä-Suomen yliopiston karjalan kieli ja kulttuuri -oppiaine
ELDIA-hankkeen sivu karjalan kielestä



Päivitetty 4.11.2014

E. V. Ahtian karjalan kieliopit


E. V. Ahtia (1867–1953) julkaisi äänne- ja sanaopin sisältävän Karjalan kieliopin vuonna 1938. Ahtialla oli tuolloin valmiina myös lauseoppi ja johto-oppi, mutta ne jäivät julkaisematta. Nämä käsikirjoitukset ovat arkistoituina Kotimaisten kielten keskukseen, ja lauseoppi on julkaistu vuonna 2012 pdf-muotoisena näköisversiona (noin 53 MB).


Karjalan Kielen Seura (http://www.karjal.fi/) on julkaissut kaikki kolme kielioppia painettuina kirjoina ja antanut niiden pdf-versiot julkaistavaksi Kotuksen aineistopalvelu Kainossa: Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi), Karjalan kielioppi II (johto-oppi), Karjalan kielioppi III (lauseoppi).


Lisätietoa karjalan kielistä

Karjala – kieli, murre ja paikka

Väinölän lapset

Silkkie ta šulkkuo – Karjalan kielen sanakirja valmistuu
(Leena Joen artikkeli Kielikellossa 4/2004)

Karjalan kielen sanakirjan toimitustyöstä kertoo artikkeli Karjalan kieli innostaa.

 
Poutapilvi web design Oy