Karjalan kielet

Vanhastaan on puhuttu yksikössä karjalan kielestä, suomen kielen lähimmästä sukukielestä – sitä ei pidä sekoittaa suomen kielen ns. karjalaismurteisiin (kaakkoismurteisiin). On myös käytetty nimityksiä itäkarjalaismurteet, karjala-aunus ym.  Karjala jakautuu varsinaiskarjalaan (joka on perinteisesti jaettu vienankarjalaan ja eteläkarjalaan) ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Lyydiä pidetään nykyisin tavallisesti omana kielenään eikä karjalan kielen kolmantena päämurteena (ns. lyydiläismurteet). Varsinaiskarjala-nimitystä voidaan käyttää myös eteläkarjalan synonyymina. Tverinkarjala kuuluu näihin murteisiin, samoin useimmat Raja-Karjalassa puhutut murteet.

Nykyään voidaan hyvin puhua myös useammasta karjalan kielestä, koska kielen puhujat ovat kehittäneet karjalan kirjakieliä eri murteiden pohjalta.

Vienan kirjakieli pohjautuu vienankarjalaismurteisiin ja livvinkarjalan kirjakieli aunuksenkarjalaismurteisiin. Varsinaiskarjalan kirjakieltä on kehitetty toistaiseksi lähinnä tverinkarjalan murteiden pohjalta, mutta vireillä on myös rajakarjalaismurteisiin pohjautuva kirjoitettu kielimuoto.  Myös lyydin kirjakieltä kehitetään.

Karjalan eri kielimuotojen taitajia on yhteensä alle 100 000 henkeä. Suurin osa karjalan puhujista elää Karjalan tasavallassa ja Sisä-Venäjällä lähinnä Tverin kaupungin pohjoispuolella. Suomessa karjalan osaajia, lähinnä entisiä rajakarjalaisia ja heidän jälkeläisiään, on arvioitu olevan noin 5000.

Viime vuosina karjalan kielen asema Suomessa on vahvistunut. Vuonna 2009 se on otettu mukaan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan, ja vuonna 2012 Karjalan Kielen Seura ja Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto käynnistivät hankkeen karjalaisten kotiseutualueesta.

Katso myös:
http://www.karjal.fi
http://www.karjalaistenkotiseutu.com
http://yle.fi/teema/karjala/sivu.php?id=29
http://www.uef.fi/fi/filtdk/karjalan-kieli-ja-kulttuuri
http://www.eldia-project.org/index.php?option=com_content&view=article&id=88:karelia&Itemid=&lang