Vanhan kirjasuomen sanakirjan taustaa

Vanhan kirjasuomen sanakirja mainittiin ensimmäisen kerran professori E.
N. Setälän 1896 esittämässä tieteellisten sanakirjojen ohjelmassa.
Sanakirjatyön varsinainen alkuunpanija oli professori Martti Rapola. Hän
aloitti sanakirjan esityöt 1956. Vuonna 1969 hanke liitettiin
Sanakirjasäätiöön vanhan kirjasuomen jaokseksi, ja 1976 VKS:sta tuli
yksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suursanakirjahankkeista.

Koeartikkelien laatiminen aloitettiin 1960-luvun puolivälissä.
Toimitusperiaatteita jouduttiin työn edetessä useaan otteeseen
tarkistamaan. Artikkelinkirjoitusohjeet julkaistiin monisteena 1977, ja
sen jälkeen on esitystekniikkaan tehty vain vähäisiä muutoksia.
Lopulliseen artikkelityöhön päästiin käsiksi 1970-luvun loppupuolella.
1. osan päätoimittajana oli Esko Koivusalo ja 2. osan päätoimittajana
Maija Länsimäki. 3. osan päätoimittajana ovat olleet Maija Länsimäki ja
hänen jälkeensä Riitta Palkki. Artikkelinkirjoitusohjeet päivitettiin
2002. Artikkeleita on kirjoitettu rakenteisella ohjelmalla vuodesta 1997.

Alun perin sanakirjasta suunniteltiin kuusiosaista painettua julkaisua,
mutta kustannussyistä sanakirja julkaistaan verkossa. Sanakirjaa tehdään
nykyään Kotimaisten kielten keskuksen ja Koneen Säätiön yhteishankkeena