TekstiversioPå svenska | Sámás | Romani tšimbaha | Viittomakielellä | In English
Etusivulle
- + Tulosta sivu
Kotimaisten kielten keskus
 

Joululaulujen kielisolmuja

Joulun lähestymisen huomaa meillä Kielitoimistossa siitä, kun ensimmäisen kerran, usein jo lokakuussa, kysytään, miten kirjoitetaan Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella, toisin kuin monessa muussa kielessä, mutta ”juhlista jaloimman” tervehdyksissä ohjetta näkyy noudatettavan harvoin.


Kun sitten pikkujoulukausi joululauluineen pääsee vauhtiin, alkaa sadella kysymyksiä vanhojen joululaulujen oudoista sanoista, kuten ”Mitä se kystä on, jota äiti on laittanut?”. Useinkaan kyse ei ole kokonaan oudosta sanasta vaan sinänsä tutun sanan vanhahtavasta, murteellisesta tai runokielen vaatimusten takia epätavallisesta muodosta. Niinpä esimerkiksi kystä on muodoltaan äänteellisesti sen verran kaukana kypsästä, ettei yhteys tähän välttämättä tule mieleen. Tarkasti ottaen kystä on vanhentuneen kypsi-sanan muoto; kystä-muodon kaltainen on lasta sanasta lapsi. – Kyllä-sanaakaan ei tosin tässä välttämättä ymmärrä oikein; se nimittäin tarkoittaa ’kylliksi’, ’tarpeeksi’. Tutun joululaulun ”Kun maass´ on hanki” kyseinen kohta ”on äiti laittanut kystä kyllä” voidaan siis ”kääntää”: on äiti laittanut kypsää [= ruokaa] kylliksi tai yllin kyllin.


Kauniin haikeassa joululaulussa ”Tuikkikaa, oi joulun tähtöset” on kohta ”mieltä viihtäen kuin muinen lasna”, joka myös tuntuu kaipaavan selitystä outojen, runokielisten muotojensa takia: viihtää on lyhyempi rinnakkaismuoto sanasta viihdyttää, muinen merkitsee samaa kuin muinoin ja lasna on yhtä kuin lapsena. Kyseinen kohta kuuluu yleiskielistettynä siis: mieltä viihdyttäen kuin muinoin lapsena.


Lasten rakastamassa Joulupukki-laulussa voi ymmärtämisvaikeuksia tuottaa ainakin sana silkohapset, jolla joulupukki kuvaa lapsia. Sana hapset tarkoittaa hiuksia ja silko sileää; sileät hiukset ovat siis yksi kiltin lapsen ominaisuus (luonnonkiharatukkaisen entisen lapsen katkera huomio!).


Eräässä joululaulussa lauletaan: ”Vaikka vainen maailma myrskyisenä pauhaa.” Vainen ei ole lyhentymä vajavaisesta eikä ylipäätään kerro maailmasta mitään; vaikka ja vainen merkitsevät yhdessä samaa kuin vaikkakin.


Monen pikkujoulun kohokohta, Tiernapojat, herättää kysymyksiä sekä vanhan kielensä että Oulun seudun murreilmausten takia. Otan tähän vai n pari kysytyintä: ”No tain tähtein” toistellaan ”Tähti se kulukeepi” -laulussa useaan kertaan. Yleensä kysytään vain tain-sanaa, koska tähtein-muodon ajatellaan ilman muuta liittyvän laulun aiheeseen eli joulutähteen; sen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemisistä. Tain-muodon taustalla on vanha murresana taa ’tämä’; tain tähtein merkitsee siis ’tämän tähden’. Toinen usein kysytty sana on altti (”Oi, altti kiitos Jumalan”). Se on lyhentymä alati-sanasta (vrt. ruotsin alltid).


Nämä muutamat kielisolmut liittyivät lähinnä outoihin sananmuotoihin. Outoja sanojakin joululauluissa toki on, mutta niistä toisen kerran. ”Oi käykää, ystävät, laulamaan, kun joulu, joulu on meill”, myös te Kieli-ikkunoiden ystävät!



Taru Kolehmainen


Julkaistu Helsingin Sanomissa 24.12.2001



Päivitetty 8.7.2008

 
Poutapilvi web design Oy