Viittomakielen huolto

Viittomakielen huollosta Kotuksessa vastaa viittomakielen lautakunta. Lautakunnan toimialaan kuuluvat Suomen molemmat viittomakielet, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.

Koska viittomakielillä ei ole vakiintunutta kirjoitusasua, huollon kohteena on viitottu muoto (vertaa puhuttujen kielten ääneen puhuttuun muotoon). Lautakunnan työskentelyssä hyödynnetäänkin paljon videoaineistoja. Kokouksista laaditaan kaksi samasisältöistä pöytäkirjaa: toinen viittomakielellä ja toinen suomeksi.

Vaikka viittomakielellä ei olekaan kirjakieltä, lautakunnassa käytyjen keskustelujen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisella viittomakielellä on yleiskielen muoto. Sen perusominaisuuksia ovat selkeä lauserakenne, viittomien huolellinen artikulaatio sekä murteellisten ja arkityylisten viittomien välttäminen. Viittomakielessä yleiskieli ei ole kuitenkaan samalla tavoin säänneltyä ja vakiintunutta kuin vaikkapa suomen ja ruotsin, joilla on vankka kirjallinen kulttuuri ja joiden kirjakielen osaamiselle luodaan pohja koulussa. Viittomakielen opetus kouluissa äidinkielenä on yhä hyvin pienimuotoista tai sitä ei ole lainkaan.

Viittomakielisen aineiston käsittely lautakunnassa perustuu paljolti jäsenten omaan intuitioon ja tietämykseen. Erityisesti suomalaisen viittomakielen lauserakennetta on tutkittu ja kuvattu vain vähän, ja pidempien viitottujen jaksojen (vertaa puhuttujen kielten tekstinhuoltoon) tarkastelu onkin osoittautunut varsin ongelmalliseksi. Monasti on vaikea ilmaista, mikä lauseessa on hyvää tai mitä pitäisi korjata, kun kieliopillisia ilmiöitä ei ole riittävästi selvitetty eikä niistä monia ole edes nimetty. Yksittäisten viittomien muodoista ja merkityksistä keskustelu on helpompaa ja niiden kohdalla voidaan osin nojata mm. Kuurojen Liiton ja Kotuksen sanakirjatyössä syntyneeseen tietoon.

Kieliaineistojen käsittelyn ohella lautakunta osallistuu kielen asemaa koskevaan keskusteluun ja voi antaa siihen liittyviä lausuntoja.

Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttöä koskevien suositusten antaminen on ongelmallisempaa johtuen kyseisen kielen suuresta sisäisestä vaihtelusta. Kielenkäyttäjien ryhmä on myös kutistumassa eikä siihen kuulu enää lainkaan alle keski-ikäisiä; yhteisön muodostaa noin 300 henkilöä, joista puolet on kuuroja. Vaikka suomenruotsalaisen viittomakielen kieliaineistojen käsittely lautakunnassa onkin vaikeaa, kielen asemaa tukevaa työtä voidaan kuitenkin tehdä.