EU-teksteiltä vaadittava laatua

Kielenkäytön vaikutusta EU:n perustuslain kohtaamiin ongelmiin on pohdittu viimeksi 3.8. (Juha Akkanen) ja 4.8. (Leo Suomela). On selvä, että kansalaisia ei voi tavoittaa sellaisella kielellä, joka tuntuu vaivalloiselta tai käsittämättömältä. Tämä ongelma ei kuitenkaan ole ainoastaan EU:n, vaan se vaivaa viranomaisten viestintää kaikkialla.

Tässä voi nähdä yhtymäkohdan tämänkesäiseen keskusteluun suomalaisen ruoan laadusta: emme saa parempaa kuin sen, mitä olemme kiinnostuneita vaatimaan ja mistä olemme valmiita maksamaan. Parempien tekstien laatimiseen menee enemmän työtä ja aikaa, ja samoin aikaa ja työtä vaatii muutosten tekeminen kirjoitus- ja käännösrutiineissa. Tekstien ymmärrettävyys ei kuitenkaan ole makuasia. Epäselvät tekstit estävät viestien ymmärtämisen, ja lisäksi ne voivat etäännyttää lukijan koko aihepiiristä.

Kaikissa organisaatioissa ja ammattiryhmissä syntyy omia tekstimuotoja ja erikoiskielisiä ilmauksia. Samalla tavalla Euroopan unionin toimielinten esitystavat ovat vakiintuneet vuosikymmenten kuluessa. Poliitikot ja virkamiehet ovatkin tekstejä lukiessaan tottuneet tähän, eikä se ole heille samanlainen este kuin traditiota tuntemattomalle. On kuitenkin kokemuksia siitä, että myös asioihin vihkiytyneet hyötyvät tekstien parantamisesta. Selkeyteen pyrkiminen helpottaa asioiden käsittelyä joka vaiheessa; kyse ei siis ole vain maallikoiden alentuvasta palvelemisesta.

Ymmärrettävyyden kannalta tärkeitä ominaisuuksia on mietittävä nimenomaan silloin, kun tekstiä suunnitellaan. Niihin on vaikea vaikuttaa silloin, kun rakenne ja ilmaukset on jo valittu. EU:n suomenkieliset tekstit, myös perustuslaki, ovat käännöksiä. Hallinnollisen tekstin kääntäjä ei useinkaan voi vapaasti muuttaa ilmauksia tai rakenteita eikä lisätä tekstiin tarpeellista informaatiota. Erityisen paljon rajoituksia kääntäjän työssä on silloin, kun käännetään säädös- tai sopimustekstiä.

Siksi olisi tärkeää, että tekstien laatuun kiinnitettäisiin huomiota niiden laatimisvaiheessa. EU:ssa on kyllä kiinnitetty huomiota siihen, ettei avoimuus yksin riitä, vaan myös viestinnän on oltava selkeää. Joitakin säädöksiä on kirjoitettu uudelleen, ja tekstien laatijat saavat halutessaan koulutusta tai apua jo kirjoitetun tekstin parantamiseksi. EU:n runsasta kieliasiantuntemusta voitaisiin varmasti hyödyntää vieläkin enemmän.

Kielitoimisto antaa kysyttäessä neuvoja ja kommentteja myös EU:n toimielimille. Perustuslain suomenkielisestä tekstistä niitä ovat pyytäneet kääntäjät ja oikeusministeriö. Varsinainen kielenhuolto on kuitenkin EU:n toimielinten huolena, ja päätös tekstin esitystavasta on aina kirjoittajan.

Poliitikkojen tärkeysjärjestyksessä kieli on harvoin eturivissä, eikä kieliasioita ole huippukokouksissa nähty asialistan kärjessä. Myös jäsenmaiden poliitikkojen ja viranomaisten pitäisi pitää asiaa esillä ja kommentoida tekstien laatua, pyytää raportteja siitä, mitä kielen hyväksi on tehty ja ehdottaa ehkä uusiakin toimia. Vanhat käytännöt muuttuvat hitaasti, ja kiire saa usein turvautumaan entisiin rutiineihin. Silloin EU:n julkikuvan parantamiseen ei riitä kymmenienkään hyvien tiedottajien panos.

Kielitoimisto on 1970-luvulta lähtien laventanut "perinteistä" kielenhuoltoa. Ei riitä, että opettelemme korrektien muotojen käyttöä. Yhä enemmän tarvitaan myös sen ymmärtämistä, että eri tilanteissa tarvitaan erilaista kieltä ja että teksti voi mainiosti olla yhtä aikaa sekä viestivä että täsmällinen.

Hyvä kirjoitustaito ei missään tehtävässä synny itsestään. Tarvitaan kirjoittamisen opiskelua kaikissa opintojen vaiheissa, nykyisessä viestitulvan maailmassa entistä enemmän. Harjaantuneiden yksilöiden ohella tarvitaan organisaatioita, jotka arvostavat aidosti kansalaisia. Kieli on palvelujen ja tiedon maailmassa olennainen voimavara ja kulttuurin tekijä. Ensiluokkaiset raaka-aineet tässäkin on olemassa, tarvitaan vain tahtoa ja ponnisteluja, jotta saadaan laadukkaita tekstejä.

Pirjo Hiidenmaa

osastonjohtaja

Aino Piehl

EU-kielenhuoltaja

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Puheenvuoro Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 21.8.2005