EU:n virkakielestä tehtävä selvempää

Suomen toinen puheenjohtajakausi Euroopan unionin neuvostossa lähenee nopeasti. Vuoden 2006 heinäkuun alusta Suomi vastaa puolen vuoden ajan neuvoston – jäsenmaiden ministerien ja virkamiesten – kokouksien sujumisesta.

Puheenjohtajamaa antaa neuvostolle kasvot toimimalla unionin edustajana muun muassa kansainvälisissä neuvotteluissa. Suomen näkyvyys kasvaa tällöin huomattavasti.

Meillä on myös tilaisuus nostaa keskeisiksi katsomiamme aiheita neuvoston asialistalle. Sellainen olisi EU-kielen ymmärrettävyys, joka on ollut esillä tämän kevään EU:n perustuslakia koskevista kansanäänestyksistä lähtien.

Monien puheenvuorojen mukaan kansalaisille pitää kertoa unionista ymmärrettävällä tavalla, jos halutaan, että he osallistuvat unionin yhteiseen kehittämiseen.

Suomessa Eu-kielestä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että EU-tekstit ovat keskimäärin vaikeampia kuin muu hallintokieli. Ymmärrettävyyttä vaikeuttavat usein rakenteelliset seikat.

EU-tekstien virkkeet ovat keskimääräistä pidempiä. Virkkeet koostuvat usein myös useammasta lauseesta, joiden rakenteet eivät välttämättä ole keskenään rinnasteisia. Tavallisia ovat pitkät ja mutkikkaat luettelot, joiden rakenne eroaa suomalaisesta käytännöstä.

Eu-teksteissä käytetyt termit ovat monesti pidempiä kuin vastaavat kansalliset termit. Kansallisten käsitteiden välttäminen on johtanut siihen, että tekstissä käytetty suomenkielinen termi ei avaudu sellaisenaan lukijalle.

EU-suomen tuottaminen keskittyy prosessien loppupäähän, jolloin ei jää aikaa eri vaihtoehtojen pohtimiseen ja testaamiseen.

Retoriselta rakenteeltaan EU-tekstit poikkeavat suomalaisen ja pohjoismaisen virkakielen huollon ohjeistuksesta. Ne ovat pitkiä ja polveilevia, ja niissä on paljon korukieltä, joka vaikeuttaa ymmärtämistä.

Edellä luetelluista syistä sujuvan käännöksen löytäminen ja EU-asioista puhuminen luontevalla suomen kielellä on vaikeaa.

Unionin tekstien kehittäminen edellyttää alkutekstien laadun parantamista, varsinkin kun oletetaan, että kääntäjät eivät poikkea huomattavasti alkuperätekstin rakenteesta ja sanamuodoista.

Myös EU:ssa on havaittu, että pitkät ja koukeroiset tekstit kuormittavat sen käännöskoneistoa kohtuuttomasti. Toimielimet pyrkivätkin jo ohjaamaan kirjoittajia lyhyempään ilmaisuun ja tarjoavat heille toimitusapua.

Näillä keinoin tekstit varmasti tulevat jonkin verran selkeämmiksi, mutta alkutekstien ymmärrettävyys on syytä nostaa tavoitteeksi sinänsä.

Konkreettinen askel kohti ymmärrettävää EU-kieltä olisi, että Suomi puheenjohtajakaudellaan kiinnittäisi huomiota unionin alkutekstien laatuun ja pyrkisi konkreettisesti parantamaan nykyisiä käytänteitä. Tätä edellytti äskettäisessä kannanotossaan myös suomen kielen lautakunta.

Suomi on jo ilmoittanut, että se aikoo muistuttaa kaudellaan sääntelyn ja lainvalmistelun laadun tärkeydestä.

Suomi on ennenkin toiminut avoimuuden, demokraattisuuden ja tehokkaan hallinnon puolesta, ja näihin arvoihin sisältyvät luontevasti myös toimet tekstien ymmärrettävyyden parantamiseksi.

Niihin Suomi voi löytää kumppaneita myös muista jäsenmaista, sillä ymmärrettävät alkutekstit helpottavat viestin välittämistä kaikilla EU-kielillä.

Aino Piehl
Inkaliisa Vihonen

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
 

Kirjoitus on ilmestynyt Helsingin Sanomissa 2.1.2006 Vieraskynä-palstalla.