Siilinjärven murre

Siilinjärvi sijaitsee Kuopion pohjoispuolella. Siilinjärven murre kuuluu Pohjois-Savon murteisiin.

Pohjoissavolainen puhe on usein sävelkulultaan matalahkoa, eikä siinä ole suuria sävelkorkeuden vaihteluita. Tyypillisiä piirteitä on pitkien väljien vokaalien diftongiutuminen, esimerkiksi jää > jiä; kaappi > kuappi. Jotkut diftongit puolestaan oikenevat pitkiksi vokaaleiksi, esimerkiksi jauho > jaaho. Tunnusomainen savolaisuus on luja aluke (´) vokaalialkuisissa sanoissa. Luja aluke kahdentuu, jos edeltävän sanan lopusta on heittynyt -n tai -k , esimerkiksi tahi´ ´ei, pantii´ ´uunii.

Kesäpiimä

Piimä oli virkistävää ja hyvin säilyvää kesäjuomaa aikana, jolloin ei ollut vielä jääkaappeja eikä pakastimia. Heinäkuussa 1976 siilinjärveläinen Erkki Väänänen (s. 1905) kertoi Jaakko Yli-Paavolalle, kuinka hapatetusta maidosta tehtiin erilaisia ruokia ja juomia.

Litterointi ja ääninäytteet: Eeva Yli-Luukko
Kartat: Anneli Hänninen
Toimitus: Raija Miikkulainen

Julkaistu: 14.7.2006

Ääninäytteet: Kesäpiimä (näyte 1), Piimätynnyri (näyte 2), Kurri ja kirnupiimä  (näyte 3), Kokkelipiimä ja hera (näyte4).

Levikkikartat: erikko, koussikka,kurri, loinen, matkassa ja sintu.

  

Kesäpiimä  (näyte 1)

–  Stä ei oikeen nykyaikane immeinen käsitäkkään kuinka yksinkertasta ja pientä se elämä o ollus sillo.

– Kyllä. Ei käsitä.

Meillä ol',  maetokonneet ja… jo sinä aikana ku minnäel laps olim mutta niitä taloja ol' vielä ntä pieniä paikkoja jossei ollum maitokonettakkaa ne, kerman otti poikee siitä koussikalla peältä ja niistä, tekivät ja, sitte, vielä ol' taloja – minä muistan – tuossa, muutama, seuroavassa kylässä että, (jos)sa tekivät kesällä piimittivät sem piimän kun, lehmät lypsi – ja stä talavella stä piimäjjiätä, josta keittivät tuota. Se ol' siellä aetassa. Tietystis siin_ol' toukkijjael luultavastim matkassa eihä ne, kesäpiimä ennee talaveks, mut ku ei ollu ntä kylymiä. Mutta ne ol' sitte talavella jiäty ni, minä muistan tuola, yks talo –  ni sano isäntä, käv ennen tässä minulla myllyssäkkiiv vanha isäntä –  se on kuolluj jo ni, sano että heillä aina, stä piimäjjiätä nin talavela, ne ne, pikkueläjät ja ne ne saonaeläjät taekka ne loiset ni, vakalla hakivat, sieltä kirveellä hakkas ja syti sieltä tynnyristä, ja lapijolla pisti niillen ni ne keitti siitä piimävelliä. Että siinä ol' se se piimä sitte, matkassa. Siihe otrajaahoja sittä karkeita nii sitte se on sem piimävelli.

Että, niitä pakastimija, ei ollu,  mut ne ol' sen sorttisia.

Piimätynnyri (näyte 2)

Kyllä minä muistam piennä poikana että meillä ol', aetassa ku ol' hirvee´  ´iso lihatynnör siellä ja,  johonka, syksyllä tappovat elukoita, sinnes semmonem parinsaan kilon sika pistettiin suolaa ja, lehmä ja, ja tuota ´er tynnyreihi´ ´itek kuhin nin, siellä ol' semmonen,  ´iso tynnyr ja isävainoo sano että se om piimätynnyr mut, minun kaikuu voam mielessä että ol'ko siinä yhtääk kertoo, minu´ ´elläissä aikana ennee piimee tahi´ ´ei että mutta, sano että se om piimätynnyr johonka on seästetty,  piimee. Se ol' semmone jottaik, kolomensaal litran, semmonen korvo niikun, että avonaine.

Kurri ja kirnupiimä  (näyte 3)

– Juotiinko sitä, sanotaan nyt kesäaikaan ni juotiinko sitä tuoretta maitoo, koskaa?

– No, kurria. Se joka ol' laskettu stä kurriks sanottiin nin tuota, minäkiim muista ei meilläkääk käöttännä muuta kum meillel lapsille annettii ja isällä tais ollaj joskus mutta, sekkää´ ´ei ollu semmone erikkoruokane että se saman söi minkä peren ni,  nin tuota, oikeeta ma- täösmaitoo mutta kurria stä ja sitte, piimittivät ja stä kun,  kirnuttiin kotona niin stä tul' stä hyvvee kirnupiimee. Ja se ol' sitä hyvvee.

Kokkelipiimä ja hera (näyte 4)

Ja sitte tuota, kokkel'piimee. Uunissa pitivät piimäpytyt minä muistan kun ol', puisija pyttyjä ol' kotona sitt_ol', myöhemmät tul', ostivat tinattuja pyttyjä johonka semmonev viislitranen sopi maetoo ja ne siinä piimitti ja ne pantii´ ´uuniin, uuniin tuota, pikkusen ninkum piris- ne,  pir- sanovat piristettäväks että se, lämpis nii se, piimä nii kun, kuumen siinä ja se tiivisty pienemmäks ja hera jäi sitte se irtos poekkee. Ja se heran koatovat sitte sinne, semmoseen korvoo jossa tuota… nii se ol' sitä sintuva jota juotii ja sitte se happan'  ni se ol' niikun kal'joo  ni et sillä läks sitte hyvästi. Se ol' sintua nimestää. Heh, ja siihen panivat pikkusen sillä piimäkokkaleita ni se kuh happan että oikeen, oikeer ripis niin kun tuota, hapaj jokkii että kupli oikee niin tuota stä_k- iso puukaaha ol' sittä siinä, sintutu-, -korvossa niin siinä ja, semmonem poikkipuu jossa ol' se se, että ei tiput tippuna sen ku otti sillä kaahalla  nin sai stä pistees siihem piällen se tippu ne tiput siihen. Niin tuota, sitä joivat ja stä vietiin niityle,  ku juomista tarvihti ja jäitä sekkaan sitten – jäitä nostivat, että sai kermoo jiähyttee ettei hapanna,  keske´ ´aekoo.

Että ne ol' niitä jiäkuappijärjesjestelmijä semmoset.