Suomen paikannimet vieraskielisissä teksteissä

Suomen kielen lautakunta on v. 1997 antanut yhdessä ruotsin kielen lautakunnan kanssa suosituksen siitä, miten Suomen paikannimiä käytetään erikielisissä teksteissä.

• Suomen kielessä käytetään olemassa olevia suomenkielisiä paikannimiä, ruotsin kielessä ruotsinkielisiä ja saamen kielessä saamenkielisiä.
  
  
• Suomen lähisukukielissä käytetään suomenkielisiä nimiä, ellei käyttäjäkielissä ole paikalle vakiintunut muuta nimeä.
  
  
• Skandinaavisissa kielissä käytetään ruotsinkielisiä nimiä, ellei kyseisissä kielissä ole paikalle vakiintunut muuta nimeä. Suomen kuntien ruotsinkielisissä nimissä on v. 1982 virallisesti vahvistettujen lisäksi joukko vanhastaan käytössä olleita, epävirallisia nimiä. Virallisissa yhteyksissä käytetään luonnollisesti vain virallisia nimiä. Muulloin ja erityisesti historiallisissa yhteyksissä voidaan käyttää vanhastaan tunnettuja nimiä, esimerkiksi Vemo (Vehmaa) ja Virmo (Mynämäki).
  
  
• Kaikissa muissa kielissä käytetään yksikielisistä alueista niiden virallisen kielen mukaisia nimiä (esim. Iisalmi, Mariehamn), kaksikielisistä alueista kyseisten alueiden enemmistökielisiä nimiä (esim. Helsinki, Turku, Kirkkonummi, Vaasa; Jakobstad, Nykarleby, Pargas, Ekenäs).
  

Suositus koskee vain julkista, hallinnollista nimistöä, esimerkiksi kaupunkien ja kuntien nimiä, kaava- ja haja-asutusalueiden katujen ja teiden nimiä sekä voimassa olevia maakuntien nimiä.

Lista Suomen kunnista, joilla on virallinen nimi kahdella kielellä.