Virolaiset nimet suomen kielessä

Suomen kielen lautakunnan suositus

Suomen kielen lautakunta käsitteli suomen kielessä käytettäviä virolaisia nimiä toukokuussa 2004.

1. Vanhoja sovinnaisnimiä (eli vironkielisistä nimistä suomeen mukautettuja) ovat esim. Tallinna, Tartto, Hiidenmaa, Saarenmaa. Joihinkin nimiin on vakiinnutettu perusosaan suomalainen muoto: Emajoki, Peipsijärvi, Ülemistejärvi, Võrtsjärvi. Ilmansuunnat nimien määriteosassa käännetään kuten kaikissa muissakin ulkomaiden paikannimissä: Itä-Virumaa (Ida-Virumaa), Länsi-Virumaa (Lääne-Virumaa). Näitä nimiä taivutetaan suomalaisten nimien tapaan, huom. myös suomen kielen mukainen astevaihtelu: Tartto : Tarton, Tarttoon jne.

2. Kokonaan suomen kielen sanojen mukaisia nimiä voidaan taivuttaa suomen kielen mukaan:

Saari : Saaren : Saarta : Saareen, Kuningas : Kuninkaan : Kuningasta : Kuninkaaseen, Kivi : Kiven : Kiveä : Kiveen.

3. Vironkielinen nimi päättyy konsonanttiin

3.1.

Laanest : Laanestin : Laanestia : Laanestiin
Must : Mustin : Mustia : Mustiin
Saar : Saarin : Saaria : Saariin
Rand : Randin : Randia : Randiin

3.2. Vokaali + s -loppuisiin ei sovelleta suomen -ks-vartaloista taivutusta:

Maasikas : Maasikasin : Maasikasta : Maasikasiin
Kallas : Kallasin : Kallasia : Kallasiin

Muutamat sukunimet ovat tulleet Suomessa tutuiksi jo aikana, jolloin yleensä suosittiin nykyistä enemmän virolaisnimien suomeen mukauttamista. Ne taipuvat edelleen suomalaisittain kuten [Aino] Kallas : Kallaksen, Tuglas : Tuglaksen (tosin nykyään rinnalla myös Tuglasin).

4. Nimi päättyy vokaaliin

4.1.

Ranna : Rannan : Rannaa : Rannaan
Saare : Saaren : Saarea : Saareen
Valge : Valgen : Valgea : Valgeen
Talve : Talven : Talvea : Talveen
Velliste : Vellisten : Vellisteä : Vellisteen
Saarde : Saarden : Saardea : Saardeen
Saue : Sauen : Sauea : Saueen

4.2.

Lindpere : Lindperen : Lindpereä : Lindpereen
Rakvere : Rakveren : Rakvereä (~ Rakverea) : Rakvereen

4.3. Sukunimityyppi, jota suomessa vastaavat nen-johtimiset nimet

Tasane : Tasanen : Tasanea : Tasaneen
Rebane : Rebanen : Rebanea : Rebaneen

5. Astevaihtelua ei sovelleta

5.1.

Vakk : Vakkin : Vakkia : Vakkiin
Viidalepp : Viidaleppin : Viidaleppia : Viidaleppiin
Raudsepp : Raudseppin : Raudseppia : Raudseppiin
Raudsep : Raudsepin : Raudsepia : Raudsepiin
Uuspõld : Uuspõldin : Uuspõldia : Uuspõldiin
Viljandi : Viljandin : Viljandia : Viljandiin

5.2.

Rannamägi : Rannamägin : Rannamägiä : Rannamägiin
Jõgi : Jõgin : Jõgia : Jõgiin

5.3.

Salujõe : Salujõen : Salujõea ~ Salujõeta : Salujõeen ~ Salujõehen
Sillamäe : Sillamäen : Sillamäeä ~ Sillamäetä : Sillamäeen ~ Sillamäehen

Taustaa

Kielikellossa 3/2004 on käsitelty virolaisten nimien käyttöä suomen kielessä (s. 37–39).

Sillamäestä Rannametsaan – virolaiset nimet suomen kielessä

Vielä vuonna 1990 taivutussuosituksissa otettiin huomioon henkilönnimien ja paikannimien erilaisuus, samoin luonto- ja asutusnimien erilaisuus. Niinpä nimen jälkiosa saattoi taipua eri tavoin sen mukaan, oliko kyseessä esimerkiksi järvennimi Veisjärv, kylännimi Veisjärve vai sukunimet Järv ja Järve. 1920-luvulta on periytynyt suositus, että pyritään tunnistamaan virolaisista nimistä sanat, joita vastaava on olemassa suomessakin, mukautetaan ne suomenkieliseen asuun ja taivutetaan suomen mukaan. Uusissa suosituksissa tämä käytäntö hylätään.

Suomen kielen lautakunta on kevään 2004 kokouksissaan käsitellyt näitä tapauksia ja päättänyt suosittaa yleisohjeita, jotka ovat sopusoinnussa YK:n paikannimiasiantuntijakokousten suositusten kanssa. Niiden mukaan vieraiden maiden nimistö säilytetään mahdollisimman pitkälti alkukielisenä eikä suomeen mukauttamista siis tavoitella.

Lautakunnan suositukset voi tiivistää seitsemään pääkohtaan:

1. Pääperiaate on, että virolaisia nimiä taivutetaan suomenkielisessä tekstissä kuten muitakin ns. sitaattilainoja eli vieraskielisiä nimiä, joita ei ole mukautettu suomeen.

2. Vanhat sovinnaisnimet eli suomeen vanhastaan mukautuneet nimet säilytetään (niitä ei ole paljon), esimerkiksi Tallinna, Tartto, Hiidenmaa, Saarenmaa.

3. Kokonaan suomen kielen sanojen mukaisia nimiä taivutetaan kuten suomen sanoja. Tällaisia ovat esimerkiksi sukunimet Meri, Kivi, Järvi, Saari, Kuningas.

4. Henkilönnimet ja paikannimet taipuvat samojen periaatteiden mukaan; myöskään luontonimiä ja asutusnimiä ei erotella erilaisella taivutuksella.

5. Nimiä, joissa yhdyssanan jälkiosana on astevaihtelun sisältävä taivutusmuoto, käytetään sitaattilainoina, eikä niitä sopeuteta vastaaviin suomen sanoihin. Näin esimerkiksi nimen Kloogaranna illatiivimuoto on Kloogarannaan (siis ei vaihtelua -rannan : -rantaan kuten vastaavassa suomen sanassa olisi). Vastaavasti nimeä Laht taivutetaan genetiivissä Lahtin, vaikka vastaavaan suomen sanaan kuuluu vaihtelu lahti : lahden.

6. Viron nimien taivutuspäätteen vokaali määräytyy suomalaisen vokaaliharmonian mukaan kuten muissakin vierasnimissä, esimerkiksi Ränk : Ränkiä, Rüütel : Rüüteliä, Kask : Kaskia, Metsanurk : Metsanurkia.

7. Viroa osaavien on kuitenkin edelleen mahdollista taivuttaa viron nimiä sitaattiperiaatteesta poikkeavalla, suomen kielen mukaisella tavalla.