Tavutus

Tietoa tavujaosta tarvitaan mm. lukemisen opetuksessa ja laulun sanojen merkitsemisessä nuotteihin. Oikeinkirjoituksessa tietoa tavujaosta tarvitaan sanojen jakamisessa eri riveille, koska sana jaetaan aina kahden tavun rajalta. Nykyisin monet tietokoneohjelmat tavuttavat tekstin automaattisesti, mutta ne eivät noudata kaikkia tavutusohjeita. Automaattiseen tavutukseen on käytännön syistä mukauduttu. Yhden vokaalin tavua ei kuitenkaan pidä jättää eri riville kuin sanan muut tavut.

Ei suositella:

a-	asi-	a-	bi-	pääa-	ylio-
sia	a	bortti	odiesel	sia	pisto

Mieluiten näin:

asia	abort-	bio-	pää-	yli-
	ti	diesel	asia	opisto

Muutenkin mahdollisuuksien mukaan noudatetaan myös suositusta, jonka mukaan toiselle riville joutuvaa sananosaa ei pitäisi aloittaa vokaalialkuisella tavulla.

Ei suositella:

tärke-	alu-	uppo-	alka-	tila-	vapa-
ää	eet	ama	en	ukset	uttaa

    
Mieluiten näin:

tär-	alueet	up-	al-	ti-	va-
keää		poama	kaen	laukset	pauttaa

 
Automaattinen tavutus ei kykene erottamaan toisistaan sellaisia eri sanojen taivutusmuotoja, jotka ovat muuten saman näköisiä, mutta eroavat tavutukseltaan. Niiden tulkinnassa tavurajan paikalla on tärkeä merkitys. Esimerkiksi kolmen peräkkäisen vokaalin yhtymä taivutusmuodossa hauissa voi olla joko hauki- tai haku-sanan monikon inessiivi (hau-is-sa, ha-uis-sa). Samoin ruoissa voi olla joko ruoka- tai ruko-sanan monikon inessiivi (ruo-is-sa tai ru-ois-sa). Nämä on hyvä tarkistaa tekstistä erikseen.

Huom. Kutsukorteissa ja vastaavissa lyhyissä, juhlavissa teksteissä ei tavutusta tyylisyistä ole tapana käyttää lainkaan.

Miten sana jaetaan tavuihin?

Suomen kielen sanat tavutetaan yleensä seuraavien ohjeiden mukaan:

1) Tavuraja on aina konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä:
2) Tavuraja on sellaisten eri vokaalien välissä, jotka eivät muodosta diftongia:

• Tavutuksen ongelmat liittyvät yleensä jälkimmäiseen seikkaan eli vierekkäisten eri vokaalien laatuun. Tavuraja määräytyy perinteisesti sen mukaan, onko kyseessä diftongi vai vokaaliyhtymä. Toisaalta tavu on myös rytmiyksikkö, ja siksi sen rajat voidaan hahmottaa monissa tapauksissa useammalla kuin yhdellä tavalla.

Suomen yleiskielessä on yleisen laskutavan mukaan 18 diftongia: ai, ei, oi, äi, öi; ey, äy, öy; au, eu, ou; ui, yi; iu, iy; ie, uo ja yö. Näistä ie, uo ja yö esiintyvät vain ensimmäisessä tavussa (pie-ni, tuo-li); kauempana sanassa ie katsotaan vokaaliyhtymäksi (paperi-en, hygi-enia). Vokaaleihin a ja ä loppuvia vokaaliyhtymiä ei pidetä yleiskielessä diftongeina, ja ennen a:ta ja ä:tä hahmotetaan tavallisesti tavuraja sekä ensimmäisessä tavussa (vi-an, se-assa, lo-as-sa, mu-assa, di-a) että kauempana sanassa (korke-a, mylly-ä).

Diftongi vai muu vokaaliyhtymä sanan alussa: lain vai la-in?

Ensimmäisen tavun raja ratkeaa sillä perusteella, muodostavatko peräkkäiset eri vokaalit diftongin vai eivät. Edellä esitetystä diftongien luettelosta nähdään, että esimerkiksi seuraavissa sanoissa vokaalien yhtymät eivät ole diftongeja: pi-an, ra-e, ko-e, ai-e, te-os, bi-o-logi, ge-o-metria, Le-o, Jo-el.

Eräät vierekkäisten vokaalien yhtymät näyttävät diftongilta, mutta niiden välissä voi silti olla tavuraja. Rajan voi varsinkin i-loppuisissa yhtymissä hahmottaa kahdella tavalla. Sellaisia ovat yhtymät, jotka ovat muodostuneet, kun k sanan taivutusmuodossa (astevaihtelun takia) katoaa:

Sanan hahmottaminen on helpompaa, jos sanaa ei jaeta eri riveille ensimmäisen tavun rajalta niin, että toiselle riville joutuu lyhyt vokaalialkuinen tavu. Varsinkin vierassanoissa a- tai o-loppuinen vokaaliyhtymä voi hahmottua yhdeksi rytmiyksiköksi (pia-no, bio-logi). Siksikin on luontevaa jakaa sana sivulla 219 esitettyjen ohjeiden mukaan riveille niin, että rivin alkuun ei tule vokaalialkuista tavua. Lyhyitä sanoja ei kannata jakaa eri riveille lainkaan:

Ei suositella:

vi-	se-	hi-	la-	di-	pi-	re-	ko-
an	assa	en	in	a	ano	alistinen	alitio

Mieluiten näin:

vian	seas-	hien	lain	dia	pia-	rea-	koa-
	sa				no	listinen	litio

Niissä kolmen vokaalin yhtymissä, joissa tavuraja on kahden saman vokaalin välissä, se osoitetaan heittomerkillä:

Näissäkään tapauksissa sanan jakamista eri riveille ei suositella. Jos niin kuitenkin täytyy tehdä, heittomerkki jätetään pois:

vaa-	ko-	rei-	ruo-	liu-
an	oissa	ittää	on	un

  

Diftongi vai muu vokaaliyhtymä kauempana sanassa:

rak-ka-ut-ta vai rak-kaut-ta?

Kauempana sanassa voi u-, y-loppuiset vokaalien yhtymät hahmottaa kahdella tavalla, joko vokaaliyhtymiksi tai diftongeiksi:

Käytännössä tavuraja näyttää nykyään yleisesti asettuneen näissä tapauksissa seuraavasti: vokaaliin loppuvassa tavussa on diftongi (rak-kau-den). Jos kuitenkin u-, y-loppuinen vokaaliyhtymä joutuu konsonanttiin loppuvaan tavuun, tulee vokaalien väliin tavuraja (rak-ka-us vrt. rak-kaus ja enimmäkseen myös rak-ka-ut-ta vrt. rak-kaut-ta). Etenkin rytmisyistä myös jälkimmäinen tavutus on mahdollinen.

Vierassanojen tavutus

Vierassanoissa tavun voi aloittaa myös konsonanttiyhtymä (toisin kuin kotoperäisissä sanoissa):

Vierassanojen tavutuksessa voi noudattaa joko vierassanan yhdysosien mukaista tavujakoa tai suomen kielen mukaista tavutusta. Seuraavissa esimerkeissä tavuraja tulee joko etuliitteen (esim. abs-, de-, in-, kon-) jälkeen tai suomalaisittain siten, että tavu ei ala konsonanttiyhtymällä:
Monet vierasperäiset sanat (Vierassanat) ovat kuitenkin suomalaistuneet tavutusta myöten:

Huom. Nykysuomen sivistyssanakirjaan (Nykysuomen sanakirja 4, SKS, WSOY) on tavutusongelmia aiheuttaviin hakusanoihin merkitty, voiko sanan jakaa tavuihin vain yhdellä tavalla vai sekä alkukielen että suomen mukaan.

Vierasnimien tavutus

Lyhyet nimet kannattaa jättää jakamatta kahdelle riville. Jos vierasta erisnimeä on suomenkielisessä tekstissä välttämätöntä tavuttaa, voidaan noudattaa suomen mukaista tavujakoa. Se pätee myös taivutusmuotoihin:

Jos mahdollista, pyritään samalla rivillä pitämään sellainen kirjainryhmä, joka alkukielessä on yhden äänteen merkkinä (sulkeissa nimen ääntämys karkeasti esitettynä):

Yhdyssanaiset erisnimet pyritään jakamaan yhdysosien rajalta:

Lind-ström, Wasa-stjerna, Shake-speare, Ports-mouth, Öre-bro

Lyhenteiden tavutus

Kun lyhenteeseen on liitetty taivutuspääte, kokonaisuus on suositeltavaa säilyttää samalla rivillä. Jos riveille jakaminen on välttämätöntä, se tehdään päätteessä olevan tavurajan kohdalta, ei kaksoispisteen jäljestä, ellei tavuraja satu kaksoispisteen jälkeen.

Mieluiten näin:

VTT:ssä

UM:lle

SAK:hon

wc:hen

 
Periaatteessa mahdollinen myös:

VTT:s-	UM:l-	SAK:-	wc:-
sä	le	hon	hen

  
Huom. Myöskään lyhyitä lyhennesanoja ei kannata jakaa eri riveille:


Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.