Vieraskieliset nimet

Vieraskielisiä nimiä ei nykyisin yleensä mukauteta suomen kieleen, vaan ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin lähtökielessä. Tällaiset nimet ovat suomen kielessä sitaattilainoja. Muita kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä nimet siirretään meillä käytössä olevaan eli latinalaiseen järjestelmään translitteroimalla.

Suomenkielisissä lauseissa vieraskielisiä nimiä taivutetaan suomen taivutusjärjestelmän mukaan sijamuodoissa. Mallina käytetään suomen kielen samanhahmoisia sanoja. Vieraskieliset nimet pyritään yleensä myös ääntämään samoin kuin lähtökielessä, ja siksi pääte merkitään niin, että sana on mahdollisimman helppo ääntää taivutettunakin. Taivutusperiaatteet ovat pääosin samat kuin muita sitaattilainoja taivutettaessa.

Seuraavassa esitetään suuntaa antavat oikeinkirjoitusohjeet vierasperäisten nimien taivutusmuodoista, mutta kaikkia nimityyppejä ei käsitellä yksityiskohtaisesti.

Olennaista päätteen liittämisessä vierasperäiseen nimeen on, päättyykö nimi kirjoitettaessa ja äännettäessä vokaaliin vai konsonanttiin. Ohjeet onkin ryhmitelty tämän mukaan.

Sulkeissa esitetyt ääntämistavat ovat hyvin karkeita, sillä ne esitetään pitäen silmällä vain taivutuspäätteen merkintää. Pitkä vokaali on merkitty kahdella kirjaimella, ja foneettisten erikoismerkkien sijasta on pyritty merkitsemään äänteet suomen kielen aakkosilla. Painoa ei ole merkitty.

Päätteen vokaalin valinta: Caseylla vai Caseyllä?

Taivutuspäätteeseen valitaan a tai ä sen mukaan, onko sanassa taka- vai etuvokaaleja. Takavokaaleja ovat a, o ja u, etuvokaaleja ä, ö, y, e ja i. Vieraskielisissä nimissä voi olla myös suomen aakkostoon kuulumattomia etuvokaalin merkkejä, kuten kirjaimet ü [y], æ [ä] ja oe [ö].

Silloin kun nimessä on sekä taka- että etuvokaaleja, päätteen vokaalin valinnan ratkaisee perusmuodon viimeinen vokaali. Vokaalit e, i ja y eivät kuitenkaan vaikuta päätteen vokaaliin, vaan niitä edeltävä vokaali ratkaisee:

Jos nimi on yhdyssana, taivutuspäätteen vokaali määräytyy jälkiosan mukaan:


Jos nimi kirjoitettaessa on takavokaalinen mutta äännettäessä etuvokaalinen, pääte merkitään tavallisesti kirjoitusasun mukaan takavokaalisena. Päätteen voi kuitenkin merkitä myös etuvokaalisena ääntöasun perusteella:

Pääte liitetään suoraan: Sydneyssä, Martiniqueen

Kun nimen kirjoitusasu päättyy vokaaliin, taivutuspääte liitetään suoraan nimeen, olipa ääntyvä vokaali sama tai eri kuin kirjoitettu:

Taivutuspääte liitetään suoraan silloinkin, kun kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:

Pääte liitetään vokaalin i välityksellä: Bachia, Cannesiin

• Kun sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät konsonanttiin, pääte liitetään vokaalin i välityksellä:

Sanan lopussa ääntyvä konsonantti voi olla eri kuin kirjoitettu:

• Monissa ranskankielisissä nimissä kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu nasaalivokaaliin. Tällöin taivutuspääte liitetään nimeen vokaalin i avulla ja taivutusmuodoissa ääntyy n ennen päätettä:

• Monien englanninkielisten nimien lopussa on r, joka ei nimen perusmuodossa äänny. Taivutusmuodoissa r kuitenkin ääntyy; suomalaisen taivutuspäätteen edellä on sidevokaali i:

• Eräissä englanninkielisissä nimissä kirjoitusasun lopussa on borough, burgh tai brugh, jotka ääntyvät ”börö”, ”bur” tai ”brö”. Taivutuspääte liitetään tällaisiin nimiin käyttäen apuna vokaalia i:

Pääte liitetään heittomerkin välityksellä: Glasgow’ta

• Kun nimen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki:

Huom. Heittomerkkiä käytetään myös silloin, kun muodostetaan sanoja vieraskielisistä nimistä, joiden kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin:

• Heittomerkkiä voi käyttää selventämään, kuuluuko taivutusmuodossa näkyvä i nimen perusmuotoon vai onko se taivutuspäätteen liittämiseksi tarpeellinen sidevokaali:

Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, eikä heittomerkkiä pidä käyttää, jos perusmuoto käy ilmi ympäröivästä tekstistä tai on muuten pääteltävissä. Nimen perusmuodon voi tarvittaessa esittää sulkeissa taivutusmuodon jäljessä.

Vieraskielisten nimien monikkomuodot

Etenkin vieraskielisiä sukunimiä on joskus taivutettava suomenkielisessä tekstissä myös monikossa. Jos mahdollista, mallina taivutuksessa käytetään suomen kielen sanoja, jotka rakenteeltaan vastaavat taivutettavaa nimeä.

• Kun nimen sekä kirjoitus- että ääntöasu päättyvät lyhyeen painottomaan vokaaliin, nimi taipuu samoin kuin rakenteeltaan samantapainen suomenkielinen sana:

e-loppuiset nimet taipuvat yleensä sellaisten e-loppuisten sanojen kuin nalle, jade mallin mukaan:

• Muiden kirjoituksessa vokaaliin päättyvien vieraskielisten nimien monikon taivutus ilmenee seuraavasta asetelmasta.

Kirjoitusasu päättyy		Ääntöasu päättyy		Esimerkkejä (ääntöasu sulkeissa)
eri vokaalien yhdistelmään		vokaaliin		Barthou (bartu), Barthouiden, Barthouita, Barthouilla
vokaaliin		lyhyeen painottomaan vokaaliin		Ferry (feri), Ferryjen ~ Ferryin (ferein),  Ferryjä (ferejä), Ferryillä
vokaaliin		konsonanttiin		Forsythe (foosait), Forsythein (foosaitein), Forsytheja (foosaiteja), Forsytheilla

   
• Jos vieraskielisen nimen kirjoitus- ja ääntöasu päättyvät konsonanttiin, nimi taipuu samoin kuin suomen i-vartaloiset sanat (esim. pappi, paperi). Monikon muodoissa on tällöin e (kuten pappien, pappeja).

• Jos kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, monikon tunnus ja sijapääte erotetaan nimestä heittomerkillä:

Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.